Sitten muistin illan 19.7.2013 tv 1:n ohjelman ”USA:n varjelluin salaisuus”.
Maalla on yli 400 salaista maanalaista virastoa urkkimassa kansalaisiaan ja liittovaltioiden sheriffit apuna ilmiantajina. Ilmiantotietojen keräämisen avustajina toimivat lukemattomat suuryritykset. Päivässä rekisteröidäänkin 1,5 miljardia urkintatietoa.
Ei tämä ole harmoonista rauhallista työtä, vaan hallinnon sisällä on kilpilu siitä, mikä taho urkkii eniten ja salaisimmin presidentin puuttumatta asiaan.
Ei ole uutta, että Eteläamerikan maat USA on jo ajat sitten kunkin tavallaan alistanut apureikseen valta-asemansa pönkittämiseen muutamaa lukuunottamatta. Uutta uudenkarheaa on tieto maan salaiden vankilaverkon laajuudesta ja kuulustelumetodeista. Kuuban kauppasaarrossa maa on joutunut ansaan, jossa se ei voi saartoa purkaa äänekkäiden Meksikonlahden kuubalaistaustaisten asukkaiden protestiäänien pelossa. Samanlaiseen ansaan se on joutunut massiivisessa kybervakoilussa, sillä jos sen joku halliinnon taho purkaa ja terroriteko tapahtuu, tämä taho on mennyttä. Obama onkin vain lisännyt vakoilua.
Päiväni fundeeraussatoni ei jäänyt tähän, kun palauttelin mieleeni lukemiani artikkeleita ja katselemiani dokumentteja USA:n finanssitaloudesta.
Näky alkoi huimata.
Maa on pumpannut biljoonia dollareita vuosisatojen aikana eri finanssikonsepteilla eri maanosiin. Näitä dollareita se saa takaisin yhtä helposti kuin nälkäinen pihvinsä mäkkäristä myymällä dollarimaihin oblikaatiota ja painamalla lisää dollareita. Sen ei tarvitsee huolestua velkaantumisestaan sentin vertaa, koska maa painaa dollareita globaaliin jakoon, missä sen aika, jossa setelirahoitus kulkee tiensä päähän on loputtoman pitkä, toisin kuin Euroopassa.
Nyt vasta lopullisesti huomasin kuinka lapsellinen olin ollut ajatellessani, ettei 19.7.2013 päiväni aurinko ollut tehnyt muuta kuin noussut ja laskenut. Käteeni jäikin paljon.
USA oli sinä päivänä painanut satoja keissiä dollareita, maksanut miljardeja dollareita palkkaa kybervaikoilutyössä raataneille, lähettänyt ammuslennokkeja ns. terroristien kotien aamutaivaalle, pyörittänyt kymmeniä tuhansia kameroita skannaamassa autojen rekisterimumeroita valtavaa dataa vastaan, synnyttänyt ensi kertaa enempi ei-valkoisten lapsia kuin valkoisten, antanut koulutusta eri puolilla maailmaa kymmenille tuhansille terroristin vastaisille taistelijoille, tuonut miljardeja tonneja liuskeöljyä jalostamoihin teollisuuden energiaksi.
Tätä maata ei pysäytä enää mikään.
Sitten muistin päivän vuosien päästä. Olin auringon noususta laskuun kymmenien mukana pohtinut sitä samaa asiaa. Siinä on USA:lle vastaus. Se on kylmä, vailla moraalia, ei mitään uskonnollista kiihkoilua, ei hermoilua. Se ei edes odottanut tilaisuuttaan. Sitä ei kiinnosta voitot eikä tappiot. Sillä ei ole suunnitelmia. Täysin välinpitämätön tyyppi, mutta miten sillä voi olla logiikka. Se menee mihin haluaa. Se näkyy, jos tahtoo. Se on hirvittävä tyyppi. Sen edessä dollari laskee katseensa. Se ei välittä ihmishengistä mitään. Onko se hullu? Ilmastomuutos. Ei se vaani, se vain on.
22.7.2013
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti