Kukaan ei menehdy liikunnan puutteeseen siltä istumalta. Kyse on enemmänkin siitä, että ihminen on joutunut epäterveellisten elämäntapojen, huonon ruoan ja rappeutumisen ja iän tuomien vaivojen kierteeseen. Tuloksena on  yleinen raihnaisuus tai ainakin sen tunne, vaikkei mikään erityinen tauti vaivaakaan. Itseäni vaivasi lonkka- ja selkäkivut. Verenpainetakin oli. Oli myös painetta vatsan ympärillä. Meni vuosia ja pidin tilannetta kohtalonani. Verenpaineen lääkkeen yhdellä uusimiskäynnillä lääkäri tokaisi: ”Tässä lähete lle”. Hän se olikin tosinainen. Pois lähtiessäni kädessäni oli ohjeet jokapäiväiseen kotijumppaan. Se laadittiin juuri nivelvaivojani poistamaan.  Jumppa ja voimakävely olivat kuin virkistävä huumeneulan pisto ytimiin. Nivelet vertyivät, pystin taivuttamaan selkää ja päätä niin, että peräkärrin peruutus taskuun onnistui kuin nuoruusaikoina. Painokin putosi ja verenpaine laski. Oli hämmästyttävää nähdä, kuinka pienellä vaivalla ja muutoksella raihnaisuudesta...

Usein  verisuonitautien riskien ennustamisen idikaattoriena käytetään vyötärön mittaa, naisilla 80 ja miehillä 94 senttimetriä. Kuten tiedetään, näiden arvojen ylittäviä uhka niin sanottu MBO, metobolinen oireyhtymä.  Lääkärit ovat tienneet jo kauan, etteivät nämä mitat riitä muuta kuin lähinä ulkonäön arviointiin. Sehän ei ole lääkärin tehtävä. Lääkäreiden mukaan vyötärön mittta alkaa menttää merkitystään, kun henkilöllä on korkea verenpaine ja sokeriarvot yläkantissa. Nämä inkaattorit on todettu universaaleiksi, eli kaikkialla päteviksi. Sokeriarvoihin voi jokainen vaikuttaa omien ruokatotumuksien muutamisella. Verenpaineseen kanttaa suhtautua vakavsti. Se on suurin aivoinfarktin aiheuttaja. Erään aamun tv-kotilääkäri piti lähes ehdotomina rajoina 80-120 mmHg. Ylivoimaisesti paras keino verenpaineen alentamiseen on liikunta. Veranpaineen saaminen lääkkellä aisoihin on vaatii kärsivällisyyttä ja uesin oman  kotimittarin. Säätely voi olla jopa niin tarkkaa, että jou...