Yllä oleva Sillanaukeen kehotus on naseva. Pitää kuitenkin huomata suojakysymystä koskevaa organisaatioita on noin 400 mukaan lukien kunnat ja kuntainliitot. Kooltaan ja liikevaihdoltaan hajonta näin yksiköiden välillä on suuri. Periaatteessa suojakysymys on kuntien vastuulla.      Julkisia hankintoja koskee hankintalaki ja -asetus ja kuntasektorilla omat säädöksensä. Niiden mukaan on aina tehtävä kilpailutus. Jotta säädösiä noudatetaan ja vältytään virhehankinnoilta, tämä prosessi pitää tehdä huolella ja siksi se saattaa kestää viikkoja. Jos tästä prosessista poiketaan, voi hävinnyt osapuoli valittaa tai laillisuustarkastajat puutua asiaan. Joka tapauksessa valtiolla on oma hankintakeskus Hansel ja se onkin tässä keskeinen toimija. Totta kai yritysten apu on tervetullutta. Käsillä olevan hankintakeskusjupakka helpottaa tilaajaviranomaisia toimimaan hankinnoissa säädösten mukaan.    

     IS otsakoi tyyliin, että ministerin tulisi harkita eroa kasvosuojusjupakan takia (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006470941.html). Tällaisella otsakelinjalla lehti hankki elantonsa ja se aivan OK lehdille, jotka ovat tällaiselle linjalle ovat lähteneet. Tässä yksittäistapauksessa on kuitenkin syytä jonkin katsoa vähän syvemmälle. Tämä kirjoitus ei sitä tee, mutta, jokin muu voisi tehdä.      Valtakunnallisissa ohjeissa kunnat velvoitetaan varaamaan riittävä määrä mm suojuksia normaalitilanteen varalle. Tämän velvoitteen täyttäminen jättää kuitenkin paljon tilaa tulkinnalle. Eräät kunnat ovat laskeneet sen varaan, että huoltovarmuuskeskuksen varastot kattavat myös kunnan velvoitteen. Tämä on looginen ajatuskulku, kun maalla on tämä ainutlaatuinen laitos.      Näin ei kuitenkaan käytännössä näytä olevan, koska nyt ollaan suojakriisissä, vaikkei mitään kriisiä olekaan. Ihmisten on vain pysyttävä maksimaalisesti kotonaan ja syötävä sitä, m...