Silloin tällöin, mutta harvoin pysähdyn ajattelemaan, miten eri ihmisen ovat oppineet, ja sitten kehittäneet tai kehittyneet kirjoitustaidossaan.   Varmaa on, että jotkut ovat luontaislahjakkaita kirjoittajia, vaikka särön tähän tuo esimerkiksi Kalle Päätalon ponnistelut isä Herkon saarnatessa koko ajan möllerihommista. Kalle oppi harjoittelemalla, kunnes viimeien tärppäsi: Ihmisiä Telineillä. Itse olen ollut koulussa aina huono ainekirjoituksessa, vaikka koulussa äidinkielen olettajana oli Suomen Yrittäjäien liiton Pentikäisen isoäiti. Kiitos hänelle sitkeästä opetuksesta. Ainekirjoituksessani rutiini oli aina sama: neljä harvaa sivua tekstinkäppyrää, ei juuri sivulauseita eikä turhia pilkkuja. Tällä kaavalla mentiin ylioppilaskirjoituksista läpi niin, että improbaturin reunat kolisi. Siten opiskeluvaade astui peliin. Piti kirjoittaa fysiikan työn tutkielma. Ei tarvinnut kauaa odottaa, kun sattuma astui Manalan ovesta sisään erään tytön pitäessä tutkielmaa helppona, ja kirjoit...

Muutamat kirjat ovat jättäneet ajatusmaailmaani lähtömättämiä mielleyhtymiä, jotka puhahtelevat esiin sattumanvaraisesti tai sopivan ulkopuolisen tapahtuman virikkeestä minä maailmassani. Se alkoi siitä, kun Kalle renki luki minulle Dofoen Robison Cruseota. Mielikuvitukseni ei tahtonut pysyä talvituuleen riivaamassa tuvassa Kallen tupakan käheyttämän äänen selostaessa minulle saaren monivaiheisia tapahtumia. Mieleni kyti palavasti päästä käsiksi siihen, miten yksinäinen kaveri selviää yksin autiolla saarella. Mika Valtarin Sinuhe egyptiläinen oli nuorelle pojalle jymy kokemus. Se muodostui jo muutaman kymmen sivun jälkeen Valtarin sanoin katkeran suloiseksi seikkailu-, sota ja historia retkeksi, jota paikka paikoin väritti Valtarin termein iloitseminen naisen kanssa. Se piti lukea käsiin saatuani heti kannesta kanteen. Venäläiset klassikot kiitävät tänä päivänäkin armottomina tarinoina ja juonen maisemien muutoksina pitkin aroa majataloista ja sodista toiseen. Tolstoin Sota ja rauha ki...

Julkisuudessa on usein esillä, kuinka  lukemisen innostus on hiipunut. Tämän katsotaan koskevan erityisesti poikia. Lukeminen ei ainoastaan avaa vanhoja maailmoja, vaan tarjoaa elämän mittaisen varaston poimia nykyelämiseen rinnastuksia ja erilaisuuksia. Kirjat tarjoavat käsiteltäviksi ihmiskohtaloita ja mielikuvia siitä, miten kummallisesti asiat joillekin voivat tapahtua ja elämä oudosti keikahtaa. Lukemisen avulla voi saada käsityksiä siitä, miten asiat ovat jossain päin maailmaan kehittyneet juuri niin kuin ovat kehittyneet. Jossain nykyhetken tilanteessa lukemisen jättämä muistikontakti saattaa tuoda silmien eteen aineksia iloisuuden hurmasta, surun harsoista, hilpeistä onnen hetkistä ja karun sattuman parantavasta voimasta. Lukemisen tarjoama tietopohja voi huomaamattaan ilman ponnisteluja tuoda mieleen näkymän, joka resonoi henkilön jonkin välähtävän hetken tunnelman kanssa. Lukeminen ei tuo viisautta, vaan se tarjoaa lukijalle kuvitteellisen valtaistuimen, jossa voi vain is...

Olen kaivannut tekoälyltä apua esimerkiksi sen muistamiseen, minkä tyyppiseksi henkilö A on muodostunut kirjaluonnoksen edellisten kuvausten perusteella. Tästä seuraa looginen jatkokysymys, miten aiemman kirjotetun perusteella seuraava kohtaus tulisi kirjoittaa tai ainakin sille ehdotuksia tai vaihtoehtoja. Nyt olen joutunut pitämään apulistoja tapahtuminen kuluista ja henkilötyypeistä pysyäkseni kärryillä kirjoittamistani. Tämä siksi, etten kirjoita päivässä kuin kaksi kolme tuntia ja sillionkin kaikki on vain luonnosta, jota joutuu vähän väliä kelaamaan alusta loppuun, jotta jonkinlainen kokonaiskuva säilyisi päässä. Luulisin, etteivät kokeneimmat ja nuoremmat kirjoittajat tarvitse tällaisia apukeinoja. Ja voi olla niin, että tällaisia tekoälyjä Suomessa onkin. HS:n 2.12. tiedeosastolla on kerrottu GPT-3:sta, joka näyttää ylittävän reilusti kirjoittajan vaatimukset.

      Kirjojen määrän jatkuva kasvu ei näytä noudattavan edes alkuräjähdyksen periaatetta, jossa kappaleet etääntyvän kiihtyvästi toisistaan, mutta massaa ei synny lisää. Kirjateollisuus on kaksinkertaistanut suhteellisuusteorian Mitä enemmän kirjat etääntyvät toisistaan, sitä enemmän massaa syntyy.      P erustan tällä luo se, että kirjailijat eivät ota vastuuta teoksistaan, vaan kirjan roolihenkilöt pannaan vastuuseen kirjan synneistä ja teoista. Hyvä esimerkki tästä oli hiljattain erään kirjailijan haastattelu aamun televisiossa, jossa haastattelija paheksui kirjan jatkuvia ja suunnitelmallisia rivoja kohtauksia, mutta kas, kirjailijan mielestä se mitä kirjassa puhuttiin ja puuhattiin, oli kirjan erään roolihenkilön, terapeutin vastuulla.      Kirjailijat eivät ymmärrä tai viitsi loppuun asti ajatella, että ihmismassoin tehoaa johdonmukainen illusionismi paremmin kuin faktat. Mitä enemmän ja erilaisempia ihmisiä meidän maapalolle luonnon...

     Rauhallista Joulua ja menestyksellistä vuotta 2018 kaikille      Moni voi saada kirjan lahjaksi. Onnittelut siitä. Kirja avaa lukijansa mielikuvitusta uuteen maailmaan. Toinen kirja avaa maiseman toiseen maailmaan. Mitä enemmän kirjoja, sitä enemmän maailmoja. Se rikastuttaa elämä. Ja muistetaan vielä se, että kunnon romani voi olla tarkempaa kuin fakta. Tämä käy selväksi lukemalla esimerkiksi Sergei Dovlatovin Matkalaukku.      Ei kannata lannistua, vaikka käyn kuin muualle yritysjohtajaksi opiskelevalle.      Muuan yritysjohtaja ihmetteli kirjakaupan hämyssä, mikä oli vialla, kun kirjojen nimet vaihtelivat Kirkastuksen johtamisesta Kilpailijoiden johtamiseen. Hän suuttui, kun silmiin osui kirja Mielikuvituksen johtaminen. Teosta Jaetusta johtamisesta hän otsa pelottavasti rypyssä ymmärtää, mutta vakavasti tarkoitettu teos Iloinen johtaminen saa hänet heittämään oven kiinni.  Kadulla hän kyllä muistaa, ...

   

     Toisena päivänä tajusin, ettei ensimmäisenä päivänä viereisestä huoneesta kajahdellut helvetillinen popiksi tarkoitettu musiikki ollut kenenkään päähänpisto, vaan sitä sinkoili suunnitelmallisesti seinän täydeltä aamusta iltaan. Tätä petomaista mökää lukuun ottamatta minuun ei ollut kukaan yhteydessä eikä puhelin soinut.      Tilanne sopi minulle kuin aaveille ullakon hämy, sillä sain lueskella rauhassa kiinnostavia teoksia uutta kirjaani varten. Kirjoitustyöhöni en lupa pyytänyt, sillä niin salaiseksi ja varmaksi tunsin kopperossani oloni nyt ja tärkeäksi tulevan kirjan aiheen.    Viikot kuluivat nopeasti ja ällistykseni oli melkoinen havaittuani, kuinka rauhassa sain olla kenkään kysymättä minulta mitään. Eristäytymisen onnistumista auttoi myös kaikenlaisten tapaamisten välttely, sillä en käyttänyt hissiä enkä läheistä työpaikkaruokalaa, jossa oli vaara kohdata työtovereita ja joutua jopa puhumaan tekemisistäni.