Monet talousoppineet ovat todenneet Suomelta puutuvan vision, siis mitä koti Suomen taloutta ja yhteiskuntaa tulisi kehittää koko yhteiskunnan elinvoimaisuuden ja kasvamisen turvaamiseksi. Muiden muassa Aalto Yliopiston professori Matti Pohjola esitti tämän ajatuksen eilisessä Ylen MOT-ohjelmassa.. Visio on välttämätön, mutta sen realisoituminen toimiksi on vielä välttämättömämpää askeleiden ottamiseksi kohti visiota. Tämän pätee kaikissa organisaatoissa. On hyvin yleistä, että visio unohtuu pölyttymään hyllylle ja organisaatio elää kuin ennenkin vailla vision paineita. Valtiolta ja kunnilta   visio luominen edellyttää näkemyksen luomista, millaisen ministeriö- ja keskusvirastojärjestelmän   sekä kuntarakenteen edistyskykyiset päättävät haluavat. Kehittämisen pitää alkaa huipulta, eli ministeriöjärjestelmän uudistamisesta. Kunnissa valtuustot ovat avainasemissa, Meillä on 12 ministeriötä ja niissä henkilökuntaa vajaat 2500 työntekijää. Kuntia on noin 400. Yhteensä julkisel...

Tämä vaara on olemassa Orpon suunnittelemassa tuottavuuden kohottamisessa 21 hyvinvointikeskuksissa noin 6 miljardin euron tuottavuushyötyjen saavuttamiseksi. Siis jokaisen keskuksen on suunniteltava ja valvottava hoito- ja apuprosessinsa, hankintansa, hoitoon liittyvien tarvikkeiden ja henkilökuntansa sekä toimitilojen käyttönsä, ergiansa, olemattoman ict:nsä, tukipalvelunsa sekä kuljetuksensa, varallaolonsa siten, että   rahaa kuluu mahdollisimman vähän. Tämä onnistuu vain, jos hoitomenot arvioidaan esimerkiksi kuudeksi vuodeksi eteen päin 120 miljardiksi euroksi. Tällöin on ehkä mahdollista säästä kuusi miljardia euroa. Ainut järkevä tapa kohottaa aluksi tuottavuutta on supistaa alueiden määrä alle kymmeneen. Sillä tavalla katoaisi sataja esimiestason virkoja ja sen lisäksi kerrankin voitaisiin syystä puhua suuruuden ekonomian tuottamista hyödyistä. PS. Monelle on jäänyt epäselväksi, mikä on hyvinvointialueen keskusyksikkö ja mitä se tekee. Mitä suurin ja hartain toive on,...