Ennen ministeriksi tuloaan ministeri Berner kunnostautui hankkimalla keräyksellä lastensairaan investointiin runsaat 30 miljoona euroa. Tämä on sinänsä hieno saavutus. Mutta jo jatkokaavailut, miten hanketta jatketaan eteenpäin, ihmetyttävät. Ulkoa päin tarkasteluna ei selviä, mikä on HUS:n, valtion ja lastensairaala säätiön roolit uuden sairaalan toiminnassa. Näyttää siltä, että omistajuus jää säätiölle valtion suuresta roolista huolimatta säätiön vuokratessa sairaalaa haluamilleen instansseille.( http://www.hs.fi/politiikka/a1422673760208 ).      Kannattaa huomata, että entisen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin junaileman uuden säätiölain mukaan, säätiö voi antaa tukea lähipiirille samoilla edellytyksillä kuin muille apurahahakijoille (http://www.asianajajaliitto.fi/files/2726/Jyrki_Jauhiainen_Uusi_saatiolaki_-_mika_muuttuu_11.11.2015.pdf)       Joka tapauksessa lastensairaalakonsepti ei missään ...

Suomen vankeinhoito on saanut olla ilman julkisuutta poiketen 1970- ja 198 – luvuista, jolloin vankeinhoito-osasto oli   jokinasteisessa hälytystilassa jatkuvasti. K.J. Lång oli valmis estiintymääm mediassa ja puolustaman harjoitettua vankeinhoitopolitiikka. Silloin vankeihoito oli murroksessa kohti pohjoismaisia käytäntöjä. Ministeri Henrikssonin voi nyt ottaa rauhallisesti kantaa alle 21 vuotiaiden ensikertalaisten istumiseen yhden kolmasosaan tumiostaan. Tämä käytäntö on ollut Suomessa voimassa 40 vuotta. Lainsäädäntöä muuttamalla tuskin kuitenkaan pystytään estämään nyt esillä olleen 18-vuotiaan espoolasitytön kaltaisia kauheita tapauksia. Hälyttävää on, että jokainen 15-18-vuotias ensikertalainen tekee uuden rikoksen vapauduttuaan vankilasta. Tämä ei ole hälyttävä pelkästään näiden rikosten tähden, vaan ennen kaikkea sen tähden, että tästä joukosta tulevat uusijat, jotka täyttävät vankilat.