Voi Ruokavirasto minkä sopan olet keittänyt. Virastossa on noin 20 luottamusmiestä ja uusi Migristä lemput saanut johtaja johtaa nyt virastoa. Viraston noin 1000 henkilö odottaa kärsimättömästi, että saadaan asiat reilaan ja homma pelaamaan.  Jos HS:ssa kuvattuun tilanteeseen päädytään, jossa kaikki  epäilevät toisiaan ja vahtivat toistensa virkoja ollaan vaarallisella tiellä. Kyse on niin sanotusta organisaation  kuolleen kulman syndroomasta. Siinä kaikki henkilöt tajuavat, että virastoa vaivaa jokin suuri vikaa, mutta kukaan ei tarkalleen tiedä, mikä sen on puhumattakaan, miten sitä voitaisiin alkaa korjata. Neuvo korjaamiseen on yksikertainen.  Otetaan suurin yksittäinen ongelma, jonka katsotaan eniten jarruttavat  päivittäistä toimintaa. Oletetaan, että työt jakaantuvat epäoikeudenmukaisesti ja eri tavalla kuormittavasti  eri henkilöryhmien tai jopa henkilöiden välillä. Jos on mahdollista niin tutkitaan tarkkaan, onko mahdollisti siirtyä tiimityöhön. Tä...

Astuessani entiseen kadettikouluun portaat ylös en tiennyt, mikä minua odottaa. Minun ikäiseni ja presidentin suojelussa elävä rauhallinen mies tilasi  talon ravintolasta  huoneeseensa minulta kysymättä kahvit. Puhuimme niitä näitä.  Mies ehdotti kävelyretkeä läheisessä puistossa Kalastajatorpan ohi urheilukentän laidan kautta takaisin pää taloon. Huomattuani, ettei keskustelu oikein luista ja niinpä yritin kysellä, mitä hän tekee nykyisessä toimessaan. Hän vääntelehti kasvojaan jatkaen ääneti kävelyämme, kunnes pääsimme meren lahden rantaan isoja moottoriveneitä katselemaan. – Olen ajatellut hankkia tuollaisen Busterin, mutta tuppaavat olemaan kalliita, aloitti seuralaiseni. - Minulla oli pieni 4,5 hevosvoiman McCulloch. - Pääsee sillä sata metriä rannasta onkimaan, vastasin juttelussa pysyväksemme. En jostain syytä viitsinyt keroa, että McCulloch    sinkosi isän mökin rannan syvänteeseen yrittäessäni sitä käynnistä pakin ollessa päällä. Jokainen mökillä vierai...

Astuessani entiseen kadettikouluun portaat ylös en tiennyt, mikä minua odottaa. Minun ikäiseni ja presidentti Halosen suojelussa elävä rauhallinen mies tilasi  talon ravintolasta  huoneeseensa minulta kysymättä kahvit. Puhuimme niitä näitä.  Mies ehdotti kävelyretkeä läheisessä puistossa Kalastatorpan ohi urheilukentän laidan kautta takaisin pää taloon. Huomattuani, ettei keskustelu oikein luista yritin kysellä, mitä hän tekee nykyisessä toimessaan. Hän vääntelehti kasvojaan jatkaen ääneti kävelyämme, kunnes pääsimme meren lahden rantaan isoja moottoriveneitä katselemaan. – Olen ajatellut hankkia tuollaisen Busterin, mutta tuppaavat olemaan kalliita, aloitti seuralaiseni. - Minulla oli pieni 4,5 hevosvoiman McCulloch. - Pääsee sillä sata metriä rannasta onkimaan, vastasin juttelussa pysyväksemme. En jostain syytä viitsinyt keroa, että McCulloch   sinkosi isän mökin rannan syvänteeseen yrittäessäni sitä käynnistä pakin ollessa päällä. Jokainen mökillä vieraileva kävi ...