Holkerin ja Ahon hallituksien aloittaessa ns hallitun rakennemuutoksen yksityisen sektorin tehokkuuden paremmuutta verrattuna julkiseen ei asetettu kyseenalaiseksi. Aho ja Lipponen omaksuivat mukisematta tämä uusliberaalisen   johtoajatuksen   ja ryhtyivät muuttamaan eräitä virastoja yrityksiksi.      Tätä ajatusta oli vaikeaa vastustaa, koska julkisen hallinnon tehottomuutta, byrokraattisuutta, kankeutta, joustamattomuutta, hidasliikkeisyyttä, raskautta ja tie mitä olivat moittineet yliopistotutkijat, virastosuunnittelijat ja valtion talouden eri tarkastuselimet sekä oikeistopoliitikot ja –virkamiehet. Myös hatarat vertailut verrokkimaihin ja pintapuoliset hyviin käytäntöihin perehtymiset tulkitsisivat muutosta. Maaperä oli siis hyvin altis ja otollinen hallinnon suunnanmuutokselle. Vallitsi samanlainen reformikiihko kuin nyt vanhushuollossa.      Se mikä tässä merkillistä on, ettei 30 vuoden kuluttua tänä päivänäkään ol...

     Hän on talousekonomi. Mies ei edes muista, onko nyt suhdannelama, teollisuuden rakennemurros tai kilpailukyvyn menetys. Niin murheellinen hän on. Muistikin on heikentynyt.  Se riipaisee eniten.      Eniten häntä harmittaa pilkkaajat. Kuinka he eivät voi olla uskomatta kikyyn ja työvoiman tarjonnan dynaamisiin vaikutuksiin? Onhan hänkin uskovinaan ihmisten ostovoinvoiman elvyttäviin vaikutuksiin, vaikka koko elvytys-sana ällöttää. Sen hän vielä hyväksyy, että kuljetusväylien rakentamiseen pitää panostaa, mutta sitä ei saa sanoa elvytykseksi vaan investoinniksi.      Yhtäkkiä hän muistaa opiskeluajoiltaan filosofi Kantin. Hänhän sanoi aikoinaan, että mitään todellista ei ole olemassa. Kaikki on aistien tulkintaa. Koskisiko se myös Suomen lamaa ja valtion velkaa. Ekonomi ryhdistäytyi lisää muistaessaan, että tiedemiehetkin yhtyivät Kantin käsityksiin, että absoluuttista todellisuutta ei ole. On vain ihmisten havaintoja...

Ennen joulua 1991 kävin patentti- ja rekisterihallituksessa Enäjäven luona allekirjoittamassa konsulttisopimuksen viraston eri hallintomallien selvittämisestä. Tekisin työn lomallani yksityishenkilönä. Päädyin esittämään kolmea eri mallia: nettobudjetoitu virastoa, liikelaitosta ja liikelaitosta, josta viranomaistehtävät olivat eriytetty omaan yksikköönsä. Mikään näistä ei johtanut jatkokäsittelyyn saatikka päätöksiin. Uusi työpaikkani valtionvarainministeriössä sijaitsi niin sanotussa Veikkauksen talossa Albertinkadulla. Tittelini oli virastovaltuutettu. Osaston henkilökunta oli minulle suurelta osin tuttua jo entiseltään. Alkupäivät menivät näennäisen helposti ja sujuvasti rutiiniasioita hoidellessa. Koko henkilökunnalle järjestetyssä tilaisuudessa Pekka Ojala selosti ryhtymistään hallituksen määräyksestä keskushallinnon uudistamisen selvitysmieheksi ja minun toimimista hänen viransijaisenaan. Kyse oli hallitusta rakennemuutoksesta, jonka Harri Holkerin hallitus oli aloittan...

Kaikki faktat ovat pöydässä: tietokannoissa, mediassa, somessa, asiantuntijoilla, asiantuntija-pooleilla, yliopistoilla, edunvalvontaryhmillä, ministeriöissä, eduskunnan tietopalveluissa. Miellä on koulutusta, pisa-menestystä, raaka-aineita, toimiva yhteiskuntajärjestelmä. Tiedämme tarkkaan ongelmamme.   Tästä huolimatta viennin rakennemuutos ei näytä onnistuvan, vaan taannumme jonnekin 1900-luvun lopun tasolle. Miksi? Täytyy kysyä uudestaan, tunnistammeko ongelmamme. Tässä kohtaa kannattaa kääntää pää verrokkimaihimme Ruotsiin, Englantiin, Saksaan ja jopa Viroon. Nämä menestyvät. Mitä näillä mailla on sellaista viennin toimintaympäristössä, mitä meillä ei ole. Kysymys viennin ongelmista saattaakin kääntyä kysymykseksi viennin esteistä. Verrokkimaillamme on jättimäisen pitempi ja monipuolisempi kokemus kansainvälisyydestä kuin meillä. Tämä puute voi olla kohtalonomaista tilanteessa, jossa maapalloistumisen merkitys on kasvanut ja kasvaa räjähdysmäisesti ja joho...

On käytetty kaksi merkittävää ja lyhyttä puheenvuoroa vajeen täyttämisestä. Entisten kolmen pääministerin eduskunnan valionkunnan kuulemistilaisuuden jälkeen Esko Aho sanoi lyhyesti, että Suomen on uudistettava teollisuutensa rakenne ja hyödynnettävä laajamittaisesti ict:tä. Himasen   sanomassa oli myös itc: n   hyväksikäyttö ja sen   lisäksi asenneilmaston muuttaminen myötämieliseksi ja innostavaksi. Näitä ei voida kiistää, mutta ne ovat sekä hitaita että vaikeita keinoja. Nopein keino on enemmän tai vähemmän sattuman varassa: suhdanteiden muuttuminen Suomelle myönteiseksi. Jos näin kävisi nopeasti,   siitä tulisi eräänlainen   koko kansakunnnan leikinjohtaja, joka ajan mittaan kyllästyisi höpöttämiseen. Ict:n soveltamisessa julkishallintoon kokoomus on sotkenut sen pasmat päästämällä yksityisfirmat temmeltämään markkinoilla vailla mitään valtion   kokonaisjohtamista. Sille vahingolle ei voi enää mitään muuta kuin rautainen keskittäminen,...