Lääketiede keksii uusia sairauksia - suruunko lääke? Sairauden määrittely on enemmän kultturipoliittinen kysymys kuin terveyspoliittinen ongelma. Me länsimaiset ihmiset uskomme lääkkeisiin, mikä on useimmiten oikein. Mutta usein liikutaan rajamailla, jossa joutuu miettimmään, onko kyse sairaidesta vai normaali-ilmiöstä. Olen saanut pyytämättä lääkäriltä lääkettä tukan lähtemiseen. Olen kuitenkin melkein kalju  ja kaljummaksi tulen. Lihaskatoon eli sarkopeniaan on kohta tulossa lääke, vaikka kyse on pelkästä vanhentumisen tuomasta vitsauksesta. Virtsaamisen suihkun kaaren pieneminen on mainosten mukaan paha sairaus. Erektiohäiriöön  olemassa oleva lääke on rutiinia. Kohta masennus ei riitä, vaan kehitellään lääkettä suruun. Lihavuus on siinä ja siinä, onko se sairaus vai elämäntapakysymys. Silmien kuivaminen on jo selvä sairaus, johon on omat tippansa. Lääketiede on sitä metkaa, että se usein  itse keksii taudit ja niihin lääkkeet. Se on  samankaltaista, jos  aut...

Aamulla ohittaessani 20 henkilön terveyskeskuksen ruuhkan, jonon valtasi raivostus, jonka saatoin kuulla avatessani lääkärihuoneen oven. En tuskin edes huomannut mölinää, koska toinen puoli kehostani päästä kantapäähän tuntui erilaiselta kuin toinen puoli. Aiemmin aamulla oikean silmän näkö oli huonontunut niin, että näkökentän oikeassa laidassa oli verhomainen peite, jonka läpi näin esineet vain hamoina. Terkkarin pätevä lääkäri teki nopeasti kliiniset neurologiset testit ja vaikka niissä ei ollut mitään hälyttävää, minut lähetettiin HUS:n silmäpolille ambulanssilla. Saavuin polille noin 14,30. Istuin silmäpolilla noin tunnin, minkä jälkeen minulle tehtiin samat kysymykset ja kliiniset testit, kuin terkkarissa. Tämä oli päällekkäistä työtä terkkarin kanssa, mutta ymmärrettävää, sillä ammattiyksikkö haluaa luonnollisesti itse varmistaa potilaan tilaa. Silmän pohjat kuvattiin ja näkö taas testattiin kliinisesti. Ei mitään hälyttävää. Odottelin kaksi tuntia HUS:n ambulanssin yhteyskulj...

Tehyn ei kannata pelästyä hoiva-avustajien koulutusta. Ammatit ja osaamisalueet muuttuvat. Se on dynaamisen yhteiskunnan merkki. Muutosta ei voi tarkasti ennustaa. Sekin osa dynamisuutta. Laajasti ottaen kyse on yhteiskuntamarkkinoista. Näillä markkinoilla työelämä tarvitsee joustavuutta ja sopeutumista kysyntään ja tarjontaan. Etujärjestöt ja valtio kumpinkin tahollaan pyrkivät määrittämään, mitä koulutusta annetaan ja kuinka paljon. Siinäkin markkinamekanismit, sekoittuneena korporatismiin, toimivat. Täydellistä tasapainoa on vaikeaa saavuttaa. Nyt lääkäreitä vähän, ekonomia liika. Yksi markkinalohko on vanhushuolto. Sen tärkeimpiä työntekijöitä ovat sairaan- ja lähihoitajat. Työn kysyntää on tulevaisuudessa paljon sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja myös henkilökohtaisella tasolla. Se on faktaa. Yhtä faktaa on myös, että tyävoimasta on pulaa. Työn jakaminen ja   vastuun jakaminen kulkevat käsikädessä ja niiden on oltava dynaamisessa tapainossa. ...