Harkimo ja kumppanit kirjasivat politiikkaa pitkään vaivanneet tunnetut ongelmat. Kukaan ei vielä tarkkaan tiedä, mitä he tarjoavat lääkkeiksi keskittyneihin valtapooleihin osallistumisen lisäämiseksi ja uskaliaimpien toiveiden mukaan päätösvallan delegoimiseksi. Näitä pooleja esiintyy kaikissa puolueissa enemmän tai vähemmän yksinvaltaisesti johdettuina sekä agendan laatimisessa että itse päätöksenteossa.      Vaikka puolue olisi kuinka ,Eija-Riitta Korholan mukaan ( http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254283-hjalliksen-ilkea-ongelma ) ajan mittaan ylimielisyyden kasvun myötä puolue alkaa laistaa kentältä tulevia ääniä ja vaatimuksia.      Harkimon hankkeessa on olennaisesti uusia näkökohtia  Nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilän ja Tarkan 1980-luvun hankkeeseen verrattuna , koska silloin ei ollut sosiaalista mediaa eikä globalisaation uhkaa. Jo 1980 luvulla kuitenkin  havaittiin, että  millään iskuilla ei voi...

     Suomi100-ohjelma kokonaisuudessaan oli värikäs ja vaihteleva, kuten läpileikkauksen tällaisen hetken ilmentäjänä pitää ollakin. Well done.      Yksittäinen katsoja ja kuuntelija oli kuitenkin lyöty ihastuksesta kanveesiin Frida Anderssonin ja Leon tulkinnasta  Baddingin sävellyksestä Paratiisi. En tiedä, oliko ohjaaja sattumalta tai tietoisesti saanut aikaan esityksestä fantastisen väläyksen kuvamaan suomalaisuutta juuri siinä hetkessä käsittämättömällä tarkkuudella.      Paratiisi  kuvaa nuorten rakastavaisten tunnelmia ennen lähtöä maalaismaisemaan lemmiskelemään ja itse tapahtumia rannalla.      Fridan ja Leon esitys oli täysosuma. Kappaleen nimi Paratiisi kuvaa mitä parhaiten vapaata Suomea. Kappale ilmentää vanhenevan nuoruuden elämisen iloa ja kasvava kehityksen tarvetta. Esitys oli hieman keskeneräinen kuten Suomikin, mutta Fridan ja Leon hienoinen hapuilu oli niin päättäväistä,...

      Johtamisen konsultoinnissa kuulee usein kehuttavan esimiehen kriisijohtamiskykyä. Tämä on jossain märin ristiriitainen tilanne. Pätevä johtaja pyrkii johtamaan yksikköään niin, ettei se joudu kriiseihin, mutta toisaalta kokemuksen mukaa jokinen yksikkö joutuu jossain elinkaarenvaiheessaan kriisin. Päähuomio tietenkin pitäisi olla, ettei yksikkö joudu kriisiin. Palkkaaminen johtaja sen perusteella, että hän on hyvä kriisijohtaja, on liian korostunutta varautumista siihen, mitä ei pitäisi tapahtua.           Ristiriidat ovat kuitenkin välttämättömiä. Ehkä kaikkien osuvimmin tämän ilmaisi Bertolt Brecht sanomalla, että mikä on, ei pysy. Eli muutos on kehityksen edellytys. Jos muutos loppuu, loppu myös elämä.      Ristiriidan vaikeusaste vaihtelee. Se voi esiintyä lievänä harmina, pahimmillaan räjähdykseen johtavan törmäyksenä.      Työpaikalla tämä merkitsee jokaisella ...

Ehkä kaikkien aikojen tiivistys muutoksen puolesta on Bertoltilta. Brechtin tokaisu. – Mikä on, ei pysy. Muutos on siis välttämättömyys. Kaikki muutokset eivät tietenkään ole kehitystä. Ikävimmin tämän kokee vakavasta sairaudesta kärsivä henkilö, jonka tilanne vain pahenne päivä päivältä, toisaalta lohduttavasti se voi enteillä myös paranemista.  Teemaan ei ole hyödyllistä kytkeä maailman kaikkeutta, mutta sen verran täytyy mainita, että jos universumissa muutos loppuu, jäljelle ei jää kuin äänetön pimeys. Siitä ei voida sanoa, onko se edes ääretöntä, koska mitään ei ole. Jo pääsisi soten kanssa aamupalalle, se osaisi kertoa muutokselle muutamia yleispäteviä syitä. Ensiksi muutoksen pakottaa historia, lyhyt tai pitkä. Edellisestä hyvä esimerkki on Itävallassa 1900- vuosisadan vaiheessa syntynyt art nouveau taidesuuntaukseen kuulunut sessionismi. Se edustajat kerta kaikkiaan kyllästyivät keisarin ja valtion taidetalon sanelemaan ainoaan sallittuun koristeellisen konservatiiviseen ty...

     Talouselämän numerossa 31 oli ajatuksia herättävä artikkeli, mihin suuntaan EU:n menee. Kyse ei ole yksinmaan siitä, mihin suuntaan sitä uudistetaan, vaan mihin se on menossa riippumatta siitä, onnistuvatko tai vaikuttavatko kehittämisponnistelut vai eivät.      Kuvaavaa oli Piia-Noora Kaupin toteamus, että euroalueen on pakko kehittyä johonkin suuntaan. Samassa yhteydessä Paavo Väyrynen kommentoi, että onnistuakseen valuuttana euro tarvitsee valtion. Voi näin ollakin.      Eurooppa-neuvoston, euroryhmän, Euroopan parlamentin ja komission puheenjohtajien ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan yhteisessä raportissa on esitetty linjauksia, jotka veisivät vääjäämättä EU:ta liitovaltiota kohti. Yhteisvastuullinen talletussuoja, yhteiset osake- ja joukkolainamarkkinat, vero- ja budjettipolitiikan yhtenäistäminen ja maiden väliset tulonsiirrot muodostaisivat tien EU:n tiivistämiseksi liittovaltioksi.      Verratessa ...

Tiistain tv:n  A 2:n islamillan jälkeen täyttyy pari päivää sulatella näkemäänsä ja kuulemaansa. Hätkähdyttävää oli havaita, etteivät islamilaiset valtiot ole hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistusta, vaan mailla on oma julistus, joka sallii sarialain, naisen alistamisen ja homojen rankaisemisen pahimmillaan kuolemalla. Nyt siis pitäisi ottaa kantaa  kumman ihmisoikeudet ovat parempia. Prakmaatikko sanoo, että tehdään kompromissi. Laadintaan julkistuksesta mahdollisimman hvyää tarkoittava ja niin yleinen, että kaikki hyväksyvät sen. Se jäisi todennököisesti kymmen lain tasolle. Aattellisuutta fanittava perää ihmisten  universaalia tasa-arvoisuuttta. Kallistun fanittajan puolelle. Aika ajoin on pohdituttanut, miksi kristinuskon pitkään omaksunneissa maissa tekninen ja taloudellinen kehitys on mennyt muita maita nopeammin. Onko aika-jana Jeerusalemin ja Rooman kautta Eorooppaan ollut taika-rata, joka toi sadat yliopistot jauhamaan menestystä? Rata alittaa nyt jo Bos...