Kirkkokadulla täydellä teholla pyörivä sisäministeriö tuli minulle niin tutuksi, että vahtimestari antoi minun pysäköidä autoni alakerran kovasti halutuille paikoille. Kellari oli kolkko ja haisi märälle betonille. Konsulttisopimukseni oli niin lavea ja ympäripyöreä, että piti tehdä melkein mitä vain, mikä vähänkin viittasi kehittämiseen. Tästä seurasi, että Perttunen käytti työpanostani milloin minkinlaisiin tehtäviin. Sisäministeriön konsulttina vähitellen jouduin ulkoisen asiantuntijan rooliin, jossa otin kantaa puhelimessa, telefaksilla ja kokouksissa esitettyihin kysymyksiin. Piti korjailla budjettitekstejä, kommentoida työjärjestysuudistusta, luonnostella tulostavoitteita, kuunnella Perttusen pohdintoja maakuntajaosta. Ministeriön johtoryhmän kokouksiin tultiin aina samassa järjestyksessä: Olli Urponen, Pekka Myllyniemi, Olavi Lantto, Juhani Nummela, Risto Veijalainen, Pekka Kilpi ja Juhani Perttunen. Istumajärjestyskin muotoutui samaksi. Nummelalla oli usein Perttusen kan...