Voiko kukaan ajattelukykyään kunnioittava ihminen sanoa, että hallituksen suurin savutus on 100 tuhannen uuden työpaikan luominen ja Suomen talouden vuosikasvun saaminen kolmen prosentin kasvu-uralle? Kukapa muu kuin pääministeri ja valtionvarainministeri tisuttelivat tämän sisältöisiä lauseita eduskunnansuuressa salissa herrojen pitäessä tiedotustilaisuutta kansanedustajille ensivuoden budjetista.      Jokainen joka on vähääkään on perehtynyt yhteiskunnallisiin kysymyksiin ymmärtää, että talouden kasvaminen ja siitä johtuva työllisyyden paraneminen on useita vuosia sitten alkaneiden prosessien tulosta. Osa niistä kuten sodat, luonnonkatastrofit ja jopa yksittäisen vaikutusvaltaisen henkilön päätökset voivat saada aikaan sattumanvaraisesti talouskasvua vuosien päästä senjälkeen, kun ne ovat tapahtuneet. Osa on suunnitelmallisesti tehdyistä päätöksistä kuten investoinnit, koulutuksen tehostaminen ja innovaatioon panostaminen, jotka ovat tehty vuosia si...

      Yhteiskunta teki huonot kaupat, kun se vaihtoi sosiaalisen pääoman verkottumiseen. Twitter ohentaa edelleen läheisyysperusteisia sosiaalisia verkostojamme, jotka toimivat hädän tullen myös turvaverkkoina.      Facebookien kuvitteellinen kvasi läsnäolo kiihdyttää vain kehitystä vuorovaikutusmykkyyteen. Miten tässä tilanteessa saadaan politiikkojen perään kuluttamaa luottamusta ?      Ei tietenkään riitä, että hallituksen keskeiset ministerit luottavat toisiinsa. Luottamisen pitää olla laajemmalla pohjalla lähtien yhteiskunnan pohjavirroista. Tähän puolesta vaikuttaa, miten eri yhteiskuntaluokat ja sosilaaliset ryhmät kokevat tulleensa kohdeluksi eduskunnan, hallituksen ja kuntapäättäjien tahoilta. Talouden kehittyessä hyvin eri ryhmien välinen vastakkain asettelu on laimeaa.      Kohtuulliseen luottamukseen on viime vuosiin asti ylletty hyvinvointivaltiomme ansiosta. Sen palvelut o...

      Suomen kurjuudesta ja näköalattomuudesta käyvät yllättävän kiivaina. Valtiopäivien avauskeskustelussa 9.2 Sipilä komensi kaikkia yrittämään, Sampo Terhoa saarnasi jopa yhteiskunnan ja hyvinvoinnin romahtamisesta ellei kurilinja jatku ja Vanhanen kuvaili ympäristömme rakoilevan. Presidentti Niinistö puhe naulasi Suomeen järkevän reaalista pakolaispolitiikkaa vain todellisissa vaikeuksissa kamppailevia auttavaksi.      Professori Markku Kangaspuro pohdiskelee eliitin puheista kumpuavaa kahta eri retorista näkökulmaa: a) Suomella ei ole enää varaa pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, b) Suomessa hyväksytään eriarvoisuuden kasvaminen. ( http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/171941-professori-suomi-hakusessa-hyvinvointivaltion-mureneminen-totta ).      Edellisen ajurina toimii valtion tulojen hiipuminen ja sitä kautta lisävelkaantuminen, jälkimmäisen ajurina on pakolaisvirran vauhdittama periaate ”kukin on vastuussa men...