1840. Luottamus

      Yhteiskunta teki huonot kaupat, kun se vaihtoi sosiaalisen pääoman verkottumiseen. Twitter ohentaa edelleen läheisyysperusteisia sosiaalisia verkostojamme, jotka toimivat hädän tullen myös turvaverkkoina.

     Facebookien kuvitteellinen kvasi läsnäolo kiihdyttää vain kehitystä vuorovaikutusmykkyyteen. Miten tässä tilanteessa saadaan politiikkojen perään kuluttamaa luottamusta ?

     Ei tietenkään riitä, että hallituksen keskeiset ministerit luottavat toisiinsa. Luottamisen pitää olla laajemmalla pohjalla lähtien yhteiskunnan pohjavirroista. Tähän puolesta vaikuttaa, miten eri yhteiskuntaluokat ja sosilaaliset ryhmät kokevat tulleensa kohdeluksi eduskunnan, hallituksen ja kuntapäättäjien tahoilta. Talouden kehittyessä hyvin eri ryhmien välinen vastakkain asettelu on laimeaa.

     Kohtuulliseen luottamukseen on viime vuosiin asti ylletty hyvinvointivaltiomme ansiosta. Sen palvelut ovat joten kuten riittäneet 2010 asti, oikeusjärjestelmä ja instituutiot ovat toimineet.  Tulonjako on ollut melko tasaista. Korruptiota ei ole kuin nimeksi, pääsoin rakenteellista. Järjestö- ja seuratoiminta on tukenut yhteiskunnan eheyttä.

      Mutta vastakkain asettelu on lisääntynyt ja säröjä on syntymässä.

     Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät toteudu tasa-arvoisesti. Meillä on omat järjestelmänsä vakuutetuille (lapset), työntekijöille (työterveyshuolto), kovanrahan ihmisille (yksityissektori) ja alakvartaalien ihmisille (terveyskeskus).

      Kelan professori Heikki Hiilamon mukaan: ”Nyt muukalaisvastaisuutta ruokkii se, ettei työtä riitä kaikille. Näköalattomuuden ja työttömyyden kolmiyhteys on laajentunut ja levinnyt. Köyhät on pantu kiistelemään rikkailta jääneistä muruista. Vaikeassa asemassa elävät kokevat ulkomaalaiset herkemmin uhaksi hyvinvoinnilleen kuin hyväosaiset, joille maahanmuuttajista saattaa olla helposti osoitettavaa hyötyä. Lyhyellä aikavälillä kyse voi olla myös aidosta reviirikilpailusta”. (http://www.hs.fi/mielipide/a1455508799434)

      Koulumaalimaa ei saa päästää hajoamaan niin, että lapsilla ja nuorilla ei ole mitään yhteen kuuluvuuden kokemuksia ja tunnetta. Silloin katoaa peruuttamattomasti  jotain merkittävää eri sosiaaliluokkien välisestä hiljaisesta kanssakäymisestä.

     Suuren yhteiskunnallisen taakan ja vastuun kohde tulee olemaan lähes 200 tuhatta vaikeasti työllistettävää. Yhteiskunta ei saa tässä kohdassa murtua.

      Maassa on enää turhaa haikailla runsaan sosiaalisen kierron perään, mikä aiemmin opetti ymmärtämään erilasia elämäntapoja ja lisäsi keskinäistä luottamusta.

     Luottamus syntyy tekojen ja esimerkkien avulla, eduskuunasta kansalaiseen saakka.