Tiedämme maapallomme suunnasta vain sen, että se mennä köröttelee radallaan eteen päin välittämättä siitä mitä Kulokorven Hiski Emma vaimoineen sanoisivat. Emma vain menee nilkuttaen lonkkajalallaan   tulisijan ääreen, missä potut ovat jo kiehumassa. Tällä väli armas diversiteettiimme luonnon monimuotoisuutemme on ehtynyt rispaantua monesta lehdon helmasta ja joen töyräältä meidän ihmisten pilaamaksi jätemaaksi, joka odottaa toipumastaan syksynsateiden saavuttua. Diversiteetti on siitä äkäinen kaveri, että jos siltä loppuu sen miljardeista keino valikoimasta se yksi keino, joka takaa pölyttämisen, olemme lirissä. Pölytys pitää pysyessä luonnon elinvoimaisuuden ja sen kehittymisen monimotoisuuden. Jo saastuneet alueet ja mädäntyneitä kaloja pinnallaan pursuavat meret pitävät vielä jonkin aikaa pintansa sallien virtauksiensa vielä työntää syötävää Etelänavan seudun valaiden herkuksi. Suomen metsien ikiomat metsäkanat teerikukot käyvät jo selviämissotaansa nipin napin pinnalla...

Tämä tapahtui, kun professori Helena Åhman alkoi kertoa mielen johtamisesta. Edellisen kerran tämä todistettavasti tapahtui 1980-luvulla johdon seminaarissa, kun seillä ryhdyttiin pohtimaan itsensä johtamista jopa siinä määrin, että paikalle tilattiin työministeriön erikoismies aiheesta luennoimaan. Hän esitteli noin metri kertaa meri kokoisen pöydälle leivitettävän kalenteritaulun, johon viikon henkilökohtainen työaikataulu voitiin suunnitella tunnin tarkkuudella. Mennessä esittelemään keksintöä pääjohtajalle hän esiin katsoi tarkasti, onko mies selvin päin, mutta havaittuaan tosi tarkoitukseni, hän käski sen viemään vahtimestarille. Tästä ymmärsin pääjohtajan tarkoittavan arkiin viemistä roskakoriin. Kymmeniä vuosia myöhemmin ymmärsin, että nyt Åhmanin esittämät mielen johtamisen metodit ovat hyvän johtamisen jokapäiväistä leipää. Hyvässä johtamisessa mieli liikkuu arkitodellisuuden ja mielikuvituksen välillä, miten sattuu sen kummempaa itsejohtamista ja joskus mieleen juolahtaa hyvi...