Ihmisluonne muovautuu ympäristön mukaan. Tästä esimerkkinä II maailmansodan heti päättymisen jälkeinen aika, jolloin kauheuksien loppuminen vapautti ihmiset miljoonittain kuukausien onnen tunteeseen. Jo sitä ennen kolonialismin pahimpien raatelujäljet olivat yhteiskuntien melskeisissä sodissa ja uudelleen järjestelyissä arpeutuneet rosoisiksi mieliksi ja sielun haavoiksi, mutta nyt iloittiin.      Kuitenkaan missään osassa maapalloamme kolonialismi, puhumattakaan sodista ei ole jättänyt jälkeensä pysyvästi onnellista valtiota tai yhteiskuntaa. Niin paljon kuin kristinusko onkin tuonut kaikenlaista hyvää ihmisyhteisöille mm. tieteellä ja koulutuksella, se on myös ollut armoton piiskuri levittämään sotien kautta valtaansa. Toinen yhtä vahva ja peräänantamaton on ollut hallitsijan ja hänen apuriensa vallan ja rikastumisen himo.      Onneksi kolonialismi on hellittänyt eikä ole enää meren mustaa kolmiota, jota reittiä orjalaivat...