Kun katsoo matemaattista yhtälöä, tulee heti matemaattiselle päälle. Kaikki julmuus, sodat, riidat ahneus, kauna, kamaluus, ahdinko, masennus väistyy. Jäljelle jää pelkkä rajattu selkeys, joka vain on vaatimatta mitään, mutta viekoittelee eleettä ja ääneti lähestymään olevaisuudelle kirjattua   olemattomuutta. Se ei pelottele tai uhkaa, vaan työntyy tajuun ja istuu sen parhaalle paikalle viskaten ärjymättä asiattomat sivuun. Sen itsevarmuudesta huokuu välinpitämätön huolettomuus ratkaisijan tekemisiä kohtaan. Se ei suutu eikä osoita mieltään, vaikka ratkaisija kuinka törmäyttelee sitä seinästä seinään, onhan se loukkaantumaton ja kuolematon. Se jopa hymyilee, jos ratkaisija seikkailee väärillä vesillä, jos ratkaisija lähestyy tai jopa hipaisee sen erilaisia salattuja ovia. Mitä lähemmäksi ratkaisija pääse oikeita ovia, sitä enemmän se päästää salaisesta hanastaan ratkaisijalle humalluttamatonta huumaavaa viiniä. Tässä vaiheessa se tietää ratkaisijan pääsevän sisälle ainakin yhdestä...