Suomen henkinen tila alamaissa yhteiskuntasopimuksen aikaan saamiseksi.      Lukiessa oikeusoppineiden mielipiteitä, vaikka päivän HS:stä (Koskenniemi, Tuori), EU:n johtavien politiikkojen ja virkamiesten harjoittamasta kuripolitiikasta Kreikkaa kohtaan ja sen lasillisuudesta, väistämättä tulee mieleen Sipilän hallituksen uhkaus hyvinvointipalvelujen noin 1,5 miljardin euron leikkauksesta, ellei yhteiskuntasopimukseen päästä. Hallitus uhka siis kansan vähäosaisia, jollei se suostu laskemaan elintasoaan ja palkkaetujaan. Onko tämä oikeusvaltion arvojen ja   perustuslain mukaista?      Tässä kohden voisi Sipiltä uudelleen kysyä, miksi Suomen pitää leikata, vaikka maa on euroalueen yksi vähiten velkaantuneimmista maista bruttokansantuotteeseen verrattuna.      Samaan aikaan yritysjohtajien palkat ovat viisin kertaistuneet verrattuna duunariin. Työn määrä ja laatu eivät kelpaa perusteluiksi.   ...

Kuka muistaa vielä 2000-luvun lopun talousihmisten loitsuja? Suomi pienenä ja yhtenäisenä maana pystyy reagoimaan nopeasti maailmantalouden muutoksiin. Meidän säätelyjärjestämä sopii keynesiläiseen valtiovetoiseen elvytyspolitiikkaan kuin hevoselle länget. Kiinailmiötä pitää vain pelätä. Me uskoimme moderniin kapitalismiin. Innostus ja usko olivat vahvoja, koska niin sanotuista yleisistä syistä johtuen pääsimme sitä soveltamaan muita pohjoismaita myöhemmin. Paperista tuli kolmas osa viennistä 2000-luvulla. Se oli ikuista. Me uskoimme myös ehtivämme nopeasti kopioida länsimaiset johtamistavat, myös institutionaaliset ratkaisut. Nokia nakutti kuin kello. Merrill Lynchin kaatui 2008 kuin salaman iskemänä. Niin ne siellä, missä kapitalismi on vahva ja demokratia heikko, meillä vahvat molemmat. Kukaan ei tiedä tarkkaan, mitä seuraavaksi tapahtui. Taloustiede ihmettelee ja levittelee papereitaan. Eurooppaan alkoi laskeutua pitkä hämärä. Joku mutisi, ettei meidän johtamisjärj...