Tänään HS:ssä esillä ollut Sonja Saarikosken kirja naisvangeista on ajankohtainen ja näköaloja avaava uusille maleille ratkaista naisvankien vapausrangaistuksen täytäntöönpano ja ehkäistä alan rikollisuutta. HS:n toimittajat Maria Norrman ja Riikka Kanervo antavat ymmärtää, että teos olisi ainut aihetta käsitelevä tutkimus. Näin ei kutenkaan ole. Toimiessani oikeusministeriön suunnittelupäällikkö 1980-luvulla tutkimusyksikköni laati Hämeenlinnan vankilan naisvangeista tutkimuksen. Sitä varten tutkimusyksikön noin kymmenen jäsentä meni laitokseen päiväksi ja kirjasi kunkin naisvankin henkilölehden tiedot ylös ja samalla haastatteli muutamaa vankia. Tietojen keruu oli tehtävä nopeasti paikan päällä, koska nimilehtitietoja saatettiin tarvittiin milloin tahansa päivittäisessä työssä. Tutkimus löytynee vankeinhoitolaitoksen kirjastosta.

Yle uutisen tekemässä arvotutkimuksessa 4.1. ei voi päätellä, että suomalaiset kaipaisivat yhä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja ja valinnan vapautta, kuten Katainen antoi ymmärtää uudenvuoden puheessaan. Vain viidennes kannatti yksilön vapauksia, neljännes oli konservatiivisia maaseutulaisia, kolmannes oli laillisuusihmisiä ja viidennes maailmanparantaja ja julkisen talouden ystävä, noin suurin piirtein. Yli puolet kuitenkin katsoi, että Suomessa holhotaan liikaa. Olisi tärkeää tietää, miten ja missä Suomessa koetaan hohottavan liikaa. Hallituksen esitys kodinhoidon tuen jakamisesta tasan kummakin puolisen kesken lienee holhoamista. Mutta se on myös työvoiman tarjonnan lisäämistä, mitä nyt niin kovasti halutaankin. Kauppojen aukioloaikojen säänteleminen vaikuttaa holhoamiselta, muttei ay-väen mielestä. Ajokortin uusimis-, autokatsastus-, nuohoamis-, liikennelupa-, apteekinpitolupa-, rakennuslupa- ja aseenkatolupapakko ovat holhoamista. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä yht...