Eino  Leinon sanoin ”Öinen lehto, lapsen kehto siinä on lapsosen hyvä.…”  Jätetään loppu maamme hiihdolle. Eli Suomen hiihdon taso on samaa luokkaa, kuin aamun luonto ohjelman tekninen toteutus. Se jäi jumputtamaan pääsemättä eteenpäin ”Laajat Tiibetin jää ylängöt ovat hyviä.  ” Jos legendaarinen Paavo Tiilikainen olisi hengissä selostamassa, hän olisi lausunut: ”Olemme kymmenien tuhansin joukoin kokoontunut jatkamaan Suomen, isiemme ja menneiden hiihtosankarien perinteitä voitosta voittoon”. Hetken päästä Paavo rapisutellut papereitaan ja ihmetellyt, kuka koronaus tuo ranskalain Carara on. Nyt ei tarvitse kummastella ranskalaisten menestystä.    Iiro Niskanen täyttää ainoana meidän menneiden hiihtosankarien mittapuut. Hän voitti 15 km:n perinteisellä, mutta maamme muiden edustajien sijoituksista ei ole tietoa, ei edes valta medioissa. Maamme naisten hiihdon kärkinimi uhosi pudottuaan sprintin eristä ulos, että lauantaina näytetään, miten suksi kulkee. Kulki se ...

Jäsenten mieltä painoi Hiihtoliiton taivaaseen kohonnut velka, joka pani kumaraan pystypäisenä liidelleet liiton johtokunnan jäsenet, jotka ennen olivat kekkuloineet Anne Sukselaisen viidennellä sijalla Reisjärven piirikunnallisissa. Tuli toinen isku perään. Uusi urheileva TP oli määrännyt sotkuja aiemmin oivallisesti ongelmia selvitellyt, aina huoltoasemalta kadonneista salkuista lähtien, Hiihtoliitto saa selvittää Sukselaisen tapauksen. Nyt päät kalistuivat Arabimaihin päin mahtavien sponsoritulojen toivossa ja Mika Aaltolan epätoivossa. Tämä trauman yli päästyään Ylen Jälkihiki oli historiansa kiihtyneimmässä tilassa ja kyseli, miksi Ivo Niskanen ei uskaltanut kohdata SM-hiihdoista itseään, vaan sen jatkaa, hiihtämistä nimimerkin alla nimellä Hursti. Jäsen yksi oli huolissaan Suomen väkiluvun laskemisesta alle neljään miljoonaan, mikä johtaa vääjäämättä kymmenessä vuodessa kaikkien hiihtovälineiden takavarikkoon, ja niiden sulkemiseen Haapajärven asevarikkoon. Se takana on runsain...