Eilisessä A-studiossa Sdp:n Mäkysen kokoomuksen Häkkäsen väliset kehykset paukkuivat. Kumpikin suolsi samaa asiaa vähän eri järjestyksessä niin, että katselija tunsi olevansa ison massin äärellä ja riitapukarit tuhoisan empatian tiellä. Massia heiteltiin kehyksen laitojen yli vuoron perään, kunnes Häkkänen erehtyi viskaamaan sen Etlan pääekonomisti Vihriälän syliin. Joka tapauksessa Häkkäsestä paljastui yksi huomattava kyky, jolle kokoomukselle ei ole juuri nyt käyttöä. Pitää odottaa seuraavaan puoluekokoukseen. Mäkysen asento oli kuin Inarin järvellä vasta tuuleen kävelevällä ruotsalaismiehellä, joka uskoi ja tunsi sisustukissaan suomalaisten kohta hyökkäävän ja vievän heidän kaikki lihapullansa Espoon IKEA:aan. Vihriälä kyllästyi Häkkäseen ja Mäkyseen käskien toimittajaa viemään riitapukarit takaisin puoluetoimistoon. Vihriälän olisi ollut syytä tietää, että riitapukarit oli vastoin puoluejohtajiensa käskyä karanneet puoluetoimistosta sanoen menevänsä toinen Porthanian kuppilaan syöm...

     Ainakin neljä viimeistä hallitusta on pyrkinyt saamaan ohjelmaansa strategiasia elementtejä. Lipposen hallituksissa oli käytössä strategiasalkkumenetelmä, johon oli koottu kunkin ministeriön keskeiset hankkeet. Ongelman oli sen paisuminen, jolloin se lähinnä palveli hallituksen sisäistä tiedonkulkua ministereiden voidessa saada tietoa muiden ministereiden hankkeista. Stubbin hallituksella oli kova intressi painottaa ohjelmansa strategista ulottuvuutta ohjelman kuitenkin lopahtaessa loppu kuukausien farssiksi hallituksen kaataessa omia esityksiään.      Sipilä ilmeisesti pyrki aivan tosissaan strategiseen luottamukseen perustuvaan hallitustyöskentelyyn. Aluksi puhuttiin viiden liuskan ohjelmasta, joka todella olisi strateginen. Käytäntö kuitenkin nopeasti osoitti, ettei hallitus hevin voi työskennellä yrityksen johtoryhmän tavoin läheisissä huoneissa ja että hallitusohjelmaa ei voi rakentaa pelkän viiden liuskan varaan, vaan kukin hallituspuolue...