Aluksi Neuvostoliitto oli suuri ja mahtava, seuraavaksi laaja ja mahtipontinen ja viimeksi laaja ja rampa ja lopuksi aapasuo kaupunkeineen ja kylineen. Vaikkei käytävä Ukrainan sota ole onneksi mitään maailmansotien rinnalla, Venäjän kyvykkyyden sodan käyntiin kuitenkin monet mediassa esiintyneet sotastrategit ovat asettaneet hyvin kyseenaliseksi maan itsensä antamaan kuvaan verrattuna. Mahtailulla ja uhkailulla on hyvin rajalliset vaikutukset nykyaikaisessa informaation maailmassa, joka armotta paljasta bluffit. Jotta Venäjän kaltainen laaja maa pystyisi liikekannallepanon jälkeiseen totaaliseen sotaan, liikekannallepanon pitäisi jo sinällään onnistua. Näyttää siltä, ettei sekään onnistu. Jos se syystä tai toisesta onnistuisi, monien sotastrategisten järjestelmien pitäisi kyetä toimimaan erikseen ja integroituna. Toisin sanoen pitää olla valmiina ja testattuina kyberturvallisuuden toimivat elementit. Näitä ovat mm sadat satelliitit tuottamassa jatkuvasti ajantasaista informaatiota n...

Kadunmiestä ihmetyttää Venäjän valtava koko, mutta armeijan alhainen suorituskyky. Luulisi, että maasta löytyy sotilaita taistelemaan kuin meren mutaa. Suuri pinta-ala yhdistettynä ilmeisen heikkoon kuljetuslogistiikkaan voi osin selittää mobilisaation ongelmia. Ja toisaalta Venäjä ei ole vielä läheskään siirtynyt edes osittaisen liikekannallepano moodiin, jossa tehot vasta näkyvät. Toinen sotakykyä rapauttava tekijä saattaa olla ei sotilaiden motivaation puute, vaan Venäjän kansan ihmettelyn vähittäinen muuttuminen aluksi epämääräiseksi vastemielisyydeksi ja lopuksi suoranaiseksi sodan vastaisuudeksi. Valion jatkuva ja kiivas propaganda kääntänee mielipiteitä sodalle myönteisiksi tai ainakin välinpitämättömiksi, mutta pitkittyvät taistelut kasvavine sinkkiarkku määrineen paljastavat vähitellen sodan todelliset kasvot. Yksi tekijä sotakoneiston hitauteen ja alisuorittamiseen saattaa olla komentoketjujen ongelmat. Niitä voivat olla yleinen epäselvyys, yleinen toimimattomuus, päällekkä...

     Tutustuessa tarkemmin Naton roolin Euroopassa silmään pistää eräs merkittävä havainto. Natomaita on Euroopassa 27 ja näiden maiden rahoitus osuuden pitäisi olla kaksi prosenttia btk:sta, mutta se vaihtelee hurjasti 0,3 prosentista kahteen. Suomen liittymien Natoon merkitsi puolustusmenojen lisäämistä 1,34 prosentista ainakin kolmesta neljään prosenttiin eli kolminkertaistamista. Euroina puolustusbudjetti olisi noin neljän miljardia euron luokka. Tietysti Suomi voi muutaman itämään tapaan pitää osuutensa menoista hyvin pienenä, mikä ei luonnollisestikaan silloin helpotta maamme osallistumista Natoon kokouksiin ja operaatioihin kaikilla tasoilla.      Toinen seikka on, miten kansa tulisi hyväksymään Natoon liittymisen. Nyt sen mielipide on selvä eli noin 60 prosenttia kansasta vastusta Natoon liittymistä. Ja on varma, ettei Natoon liitytä ilman kansa äänestystä. Miksi näin. Siksi, että tavallisen kansalaisen on helppo ymmärtää ja nähdä tässä tilanteessa...