4157. Sota on syttynyt, se pitää vain tunnustaa

Puolustusvoimin tutkimuslaitoksen tuoreen raportin mukaan maamme kyky puolustautua mahdollista Venäjän interventiota vastaan Suomeen on heikko. Uutisessa ei oikein käy selville miksi näin olisi. On selvää, ettei itä rajallemme rakennettu kuuden merin korkuinen 200 kilometriä pitkä piikkilanka aita ei kelpaa lainkaan täyttämään mahdollisen sodan pysäyttämistä.

Kannattaa muistaa, että droonit, tykistö, ja ilmailmapommitukset eivät ratkaise minkäänlaista sotaa.

Suomen puolustukselle tämä merkitsee, että tiedustelun merkitys on nousemassa keskeisseksi tekijäksi. Tässä tiedustelu on ymmärrettävä laajajana monipuolisena järjestelmä, joka tuottaa perusdata, mitä raajojemme läheisyydessä tapahtuu ja miten liittolaisemme suhtautuvat maamme puolustamiseen.

Historia on osoittanut, että sopimuksista ja lupauksista huolimatta tosi tilanteissa liittolaisten lupaukset ovat osoittautuneet tyhjiksi sanoiksi ja korulauseiksi.  Näin kävi jatkosodassa Englannin lupauksille ja puhumattakaan Ruotsin lupauksista maan asevoimien tulosta laajamittaisesti Suomen avuksi.

Hybridisodan merkitystä on korostettu mediassa aivan liikaa sodan ratkaisevana tekijänä. Sillä ei kuitenkaan voiteta sotia. Vanha totuus on yhä voimassa: maa katsotaan vallatuksi vasta, kun jalkaväki on ottanut sen haltuunsa.

Mitä tämä merkitsee Suomelle? Se merkitsee, että maataistelujoukkomme on jo ennen näköpiirissä olevaa sotaa järjestettävä (ryhmitettävä) niin, että liikekannallepano on nopea ja tehokas ja joukot saadaan siviilitoimista nopeasti siirrettyä ja ryhmitettyä tehokkaan puolustuksen asemiin ja käyttövalmiuteen. Maamme ei tulen karttaa jalkaväkimiinojen käyttämistä itärajalla.

Kielteisiä kokemuksia mobilisoinnista meillä on Jatkosadassa, kun joukkojamme ei mobilisoitu kriittisessä vaiheessa Kannakselle, vaan ne olivat asemissa noin100 kilometrin päässä päätaisteluasemista.

Onneksi nyt tilanne on toinen Natoon liittymisen ansiota. Mieltä kuitenkin jäytää se, että ovatko liittolaisemme valmiita tulemaan mahdollisen sodan syttyessä avuksemme riittävällä kapasiteetilla, vaan jääkö avustaminen näennäiseksi näpertelyksi. Tästä esimerkkinä kelpaa Ruotsin lupaus jatkosodassa asettaa maan tykistöä ampumaan omalta puolelta pitkin Tornion joen siltaa neuvostoliitolaisia torjumaan. Tämä oli katteetonta hätävarjelua, tyypillistä Ruotsille, mikä näkyi myös siinä, että maa oli valmis vetäytymään "hätätilassa" maan etelä osiin.