Orpon hallitus lupasi selättää valtion velan kasvun hallituskauden loppuun mennessä. Suomen bruttokansatuote on nyt noin 230 miljardia euroa. Suomen valtion budjetti tänä vuonna on noin 90 miljardia euroa. Nyt velkaa on noin 170 miljardia euroa. Miten nyt mennään eteenpäin? No katsotaan taivaan rannalle uuden sarastuksen nousun toivossa, ja otetaan budjettiesityksen mukaan uutta velkaa noin 13 miljardia euroa eli 18 prosenttia bruttokansantuotteesta. Mitä pitäisi tehdä piinasta pääsemiseksi. Riittävästi uutta velkaa otattamalla asia hoituisi nätisti, mutta raja se on köyhänkin syömisellä. Vyötä pitää kiristää. Ottamalla huomioon suorat ja verohelpotusten kautta saadut yritystuet suma kohoaa noin kahteen miljardiin euroon. Maatalouden tuet ovat vielä erikseen. Seillä on varaa leikata. Suomalisten luottamus toisiin ihmisiin ja jopa yrityksiin ja julkiseen sektoriin kansainvälisesti on korkealla. Tämä on hieno juttu. Tämä kaikki lisää koheesiota ja yhdessä selviämisen eetosta ja...

Kenenkään mieleen ei tullut ajatus, että minun pitäisi koulussa oppia jotakin, vaikka kyllä opettaja antoi minulle läksyjä kuten muillekin oppilaille. Lueskelin rispaantuneita kirjojani vuoteeni päällä kynttilän valossa vaihtelevalla innolla, etenkin maantietoa.    Ja yhtäkkiä havaittiin, etenkin yläluokan opettaja, että voisin pyrkiä yhteiskouluun. Se oli täyin hullu ajatus, sillä en osannut kunnolla kirjoitta enkä sujuvasti lukea. Äitini sairastuttua keuhkotautiin minut siirrettiin yhdeksänvuotiaana asumaan hänen kotitaloonsa, jota asuttivat kolme enoani. Enot olivat jostain syystä aina vihaisia ja   jatkuvissa riidoissa keskenään. Jouluksi enot teurastivat lampaan, jota kypsyteltiin pitkään uunissa. Heidän ollessa hyvällä tuulella sain käydä katomassa uunin luukusta paistuvan lampaan potkaa.  Jouluaattona kun pääsin syömään samaan pöytään, vanhin eno kehui lampaan lihan maittavuutta, mutta minulle sitä ei tarjottu, koska oli vain poika. Kouluruokaa söin aina niin ...

Kirjallisuus ystäväni varotti kertomasta mitään sankaritarinoita. Niinpä kirjoitin rehellisesti, että oppikoulun pääsin 3. vara paikalta enkä osannut silloin vielä kunnolla kirjoittaa puhumattakaan murtoluvuilla laskentaa, ja sain oppikoulussa jokaisella luokalla vähintään kahdet ehdot ja matematiikassa aina. Itse ainoin purkka vihaani projektilla kirjoittaa teos Konsultin Muistelmat. HS:ssä pohdittiin voisiko kirjallisuus olla lääke vihan epidemiaan. Kysymykseen voi kääntää myös, onko kirjoittaminen lääke vihan laannuttamiseen. Muutaman viikon puurtamisen jälkeen eräs kirjallisuus ystävänä kysäisi, olenko lukenut Albert Camus’n romaania Rutto. Myönnettyäni sen joskus lukeneeni hän kehotti lukemaan sen vielä kerran. Kirjan teksti on lyhyttä, mutta silti ilmeikästä. En edes kuvittele olevani mikään Camus, mutta Rutto sai minut välttämään adjektiiveja, pitkiä lauseita ja tekstin ja monipolvista kerrontaa. Siis piti kirjoitta toettavaa tekstiä. Onnistuin olemaan koko kirjoittamisen aj...