Jokainen jossain elämän vaiheessa voi lausahtaa, että minulla oli hyvä tuuria, kun sain sen työn tai pääsin sinne opiskelemaan taikka en kolarissa loukkaantunut. Jos jollekin tapahtuu perättäisiä onnen kantamoisia, silloin voi puhua serendipitystä, onnekkaiden sattumusten kautta jonkin saavuttamisesta. Koen elämäni olevan yhtä sedendipity ketjua. Pääsin oppikouluun kolmannelta varasijalta, jouduin RUK:ssa tahtomattani tilanteeseen, jossa oli pakko onnistua, yliopistoon pääsykokeissa minulla ei ollut mukanani mitään henkilöllisyyttäni todistavaa asiakirjaa mukanani ja pääsin sisään puhumalla, viraston toimistoapulaisena hääriessäni toimiston harmaita seiniä maalatessani joku pomo huusi ohi kulkiessaan, että tulee maalaan huoneeni seiniä. Sama pomo käski minua poistumaan virastosta ja hakea opettajan virkaa tutusta oppikoulustaan. Sieltä sujahdin takaisiin lakkauttamisen alla virastoon. Siinä ryminässä hain aivan tyystin minulle sopimatonta virkaa, johon pääsin. Siellä työkaverit opettiv...