Terveyskeskus jonossa ei sen luonteen takia ole mitään mieltä kohottava olkoon oire mikä tahansa. Menneinä vuosikymmeninä sitä saattoikin pitää tilaisuutena, johon iäkkäät kremppakuntoiset ihmiset kokoontuivat apua vahvoihinsa hakemaan. Nyt tilanne on toinen. Pitää mennä heti aamutuimaan paikan päälle ottamaan jonotuslappu numero 34 ja istua tuolille toive, että kyllä jononumero vaihtuu tiheään tahtiin nopeasti pienempään, sillä onhan lääkäreitä ainakin kaksi. Pian käy selville, että lapsipotilaat ymmärrettävästi ohittavat jonon samoin kuin huonokuntoiset vanhukset. Kaikki tämä OK. Kun aikaa vain kuluu ja aina näyttää tulevan potilas, joka on kiireellisen hoidon tarpeessa, oma vuoro ei edisty lainkaan. Tässä on jo puolitotoista tuntia istuttu ja on aikaa tarkkailla lähemmin, keitä jonossa on. Näyttää siltä, että harva jonottaja puhuu äidinkielenään suomea ja heillä on mukanaan seurue, joka viime hetkeen saakka ilmeisesti yrittää parantaa potilasta puhumalla solkenaan välittämättä kanss...

Hyvinvointialueen  ict:n on pystyttävä esittämään viiveettä ajantasaiset potilastiedot oikeaan aikaan, oikeaan paikaan, oikeille henkilöille, oikeassa muodossa. Sen avulla on pystyttävä seuraamaan ja raportoimaan hoitotyön vaikuttavuutta,   eri vaiheiden kustannuksia   ja käyttöasteita. Kaikki nämä on tehtävä kokonaistasosta ja vuodetasoon. Ennen käyttöönottoa on saatava kuntoon myös tietosuoja- ja asiakirjahallintalait. Kokonaisuuden kannalta tämän hetken tilanteessa liikutaan enemmän uskon kuin faktojen puheiden varassa järjestelmän valmistumisessa kahdessa vuodessa. Toivo näytetään pantavan ict-alustaan, johon maakunnan hoitoyksiköiden järjestelmät kytketään, jolloin päästäisiin käsiksi alustatalouden etuihin ja tiedon helppoon siirtämiseen ja käsittelyyn. Näyttää kuitenkin siltä, että Suomen X-road on alkutekijöissään, vaikka sen päällikkö on luvannut sen valmistuvan parissa vuodessa. Ongelma piilee siinä, että sadat hoitoyksiköt ympäri Suomea ovat tavalla tai toisel...

Aamulla ohittaessani 20 henkilön terveyskeskuksen ruuhkan, jonon valtasi raivostus, jonka saatoin kuulla avatessani lääkärihuoneen oven. En tuskin edes huomannut mölinää, koska toinen puoli kehostani päästä kantapäähän tuntui erilaiselta kuin toinen puoli. Aiemmin aamulla oikean silmän näkö oli huonontunut niin, että näkökentän oikeassa laidassa oli verhomainen peite, jonka läpi näin esineet vain hamoina. Terkkarin pätevä lääkäri teki nopeasti kliiniset neurologiset testit ja vaikka niissä ei ollut mitään hälyttävää, minut lähetettiin HUS:n silmäpolille ambulanssilla. Saavuin polille noin 14,30. Istuin silmäpolilla noin tunnin, minkä jälkeen minulle tehtiin samat kysymykset ja kliiniset testit, kuin terkkarissa. Tämä oli päällekkäistä työtä terkkarin kanssa, mutta ymmärrettävää, sillä ammattiyksikkö haluaa luonnollisesti itse varmistaa potilaan tilaa. Silmän pohjat kuvattiin ja näkö taas testattiin kliinisesti. Ei mitään hälyttävää. Odottelin kaksi tuntia HUS:n ambulanssin yhteyskulj...

Apotin rakentaminen aloitetiin, kun synnyin ja maamme oli nääntymisen ja toipumisen välimaastossa. Olin nuori ja viaton ja uskoin valtion tietokonekeskuksiin. Niistä sinkoili kehityksen pätkä, joita vanhempina yritimme kaapata kiinni ja sitoa niistä lyhteitä, joista puimakoneet kylväisivät jyvä kansakunnan parhaaksi. Saimme rakennettua atk-ohjelman siivuja, joista virastot pantiin kyhäämään omat Apollonsa. Nyt riittää, sanoi alan santarmi, kun 5700 tosiinsa sopimatonta pikku Apottia ryskyttivät omia akanoitaan. Aika on toinen, vaikka maa on routinut. Kansa on tällä välin rikastunut ja lapsi määrä kasvanut ja vanhusmäärä runsastutut. Motto on: nuorisolle vapauksia ja iäkkäille Apottia. Prototyypissä oli heikkouksia. Se kaatuili potilaiden päälle, yksi kuoli. Kun Apotin pyörä kulki kenenkään huomamatta maan huppukirurgin jalkaterän yli, Apotin etuosaan asennettiin turvavyöllä varustettu istuin. Se saatiin toimimaan, kun turvavyö poistettiin, mutta työsuojeluvaltuutettu änkesi tilalle h...

     VM:n emeritus valtiosihteeri Juhani Kivelä ja professori Jari Stenvall esittivät HS:n mielipidesivulla 30.9 varteenotettavan esityksen sote-ratkaisuksi ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006255384.html ).       Siinä lähdettäisiin rakentamaan sotea ylhäältä alas niin, että kunnat velvoitettaisiin lailla määräajassa sopimaan yhteistyöstä. Kuntaratkaisujen jälkeen ”selkein tie etenemiselle voisi olla se, että maakuntien kunnille asetettaisiin tehtäväksi esittää oma, yhteisesti hyväksyttävissä oleva rakenneratkaisu vuoden 2020 loppuun mennessä.”      Jos perustuslaillisia pulmia ei tule, esitetyn mallin rakentamien näin saattaisi onnistua. Peruskysymys kuitenkin on, mitä tarkoitetaan kuntien velvoitteella sopia yhteistyötä. Koskeeko se yhteistyötä julkisten yksiköiden kanssa ja myös yksityissektoria? Kirjoittajien penäämä yhteistyö vaikeutuu entisestään hallitus rajoittaessa nykyisestään kuntien sote- palvelujen ulkoistamista.   (...

     Poliittisilla johtajilla vallitsevat toisenlaiset näkemykset johtamisesta kuin bisnesjohtajilla. Tämä saattaa tuntua erikoiselta havainnolta, sillä onhan meillä pääministerinä yritysjohtaja Sipilä. Kyllä hän käyttää eräiden yritysjohtajien johtamisarsenaaliin kuuluvaa ukaasijohtamista ja ehdottomien tavoitteiden ja määräaikojen asettamista. Katsotaan, mitä eilisessä A-talkisssa tapahtui.      Vaikka sinä teemana oli hallitustyöskentelyn nykytila ja epäilys sen repeilystä, keskiöön nousi tietenkin sote. Yllätyksenä tuli tieto, että viimeisempiä sotelakiluonnoksia ei ole lähetetty vielä lausuntokierrokselle. Tämä on nyt sivuseikka, mutta osoittaa kuitenkin hallituksen ja ehkäpä myös median tiedottamisen puutteitta.      Bisnesjohtamisen kannalta oli merkittävää kuulla, mitä oikeusministeri Antti Häkkänen kertoi maakuntien roolista lähetteiden antamisesta kirurgisesta hoidosta yksityisille lääkäriyrityksille. Hänen mukaansa ei ole vaaraa ...

     Kaatuiltuaan aikansa ja ripuloituaan liiallisten ulostuslääkkeiden vaikutuksesta huoneensa siivottomaksi, hän putosi vuoteesta katkaisten ranneluunsa ja nenärustonsa. Sairaalan osastolääkäristä oli minulle tullut jo niin tutuksi, että lähes vilkuttelin hänelle tullessamme vastaan sairaalan käytävillä. Nyt kyse ei ollut mistään pikakeikasta. Isä oli hoidossa yli kuukauden veriarvojen seilatessa sinne tänne ja keuhkojen pihistessä viikkokausia. Mies oli taas langanlaiha.      Kun yhtenä päivänä tuttu sosiaaliohjaaja oli jälleen isää passittamassa sairaalasta pois, kimpaannuin täysin harkinnasta huolimatta ja käytin epämiellyttävää kieltä puhuessani dementiakodista. ”Mies ei mene sinne enää!” Nainen ei pyytänyt minua enää huoneeseensa, vaan lupasi keskustella kaupungin vanhushoidosta vastaavan johtajan kanssa.      Kuukauden päästä häntä oltiin nyt siirtämässä, nyt Lauttasaareen kuuden hengen huoneeseen.  Kieltäydyn jy...

  

     Nyt kyse ei terroristien harjoittamasta kiduttamisesta, vaan tavallisten ihmisten kivusta.      Kiputila voi syntyä nopeasti, kuten onnettomuuden seurauksena. Vakavassa tapauksessa  loukkaantuneet jäsenet pyritään saamaan terveiksi sairaalahoitona ja kuntoutuksella, mutta kipu voi jäädä krooniseksi, eli se parane. Tällöin kipu voi vaihdella voimakkuudeltaan riippuen vuorokauden ajasta, rasituksesta ja monesta muusta tekijästä.      Näissä tapauksissa lääkkeinä tarjotaan aluksi ehkä voimakkaita kipulääkeitä, mutta  myöhemmin vain aspiriinia tai vastaavaa, koska kipu ei Suomessa ole sairaus. Voimakkaat kipulääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta ja niitä määrääville lääkäreille uhkaa joutua fimean (virasto) tarkkailuun ja maineen menetykseen.      Hyvin vakavissa jälkiseurauksissa, kuten parantumattomassa syövässä, riittävää lääkitystä yleensä saa, jos osaa sitä vaatia, ...