Monet filosofit ovat pyrkineet määrittelemään elämän tarkoituksen. Aloitetaan tieteiden isästä Aristotelesistä. Hänen mukaansa elämän tarkoituksena on tulla hyväksi ihmiseksi. On aika yleistä. Filosofi Zygmund Bauman taas on sanonut, että moraali elämän mittainen huoli on, onko suorittanut tehtävänsä. Siis moraali ja eläminen liittyisivät kohtalokkaasti toisiinsa. Ilmeisesti hyvä ihminen pyrkii noudattamaan ihmiskunnan yhteisiä moraalisääntöjä, joita voisivat olla toisen kunnioittaminen ja siitä seuraavat käyttäytymisnormit.      Joka tapauksessa ihmisen oleminen ilmenee hänen nykyhetkensä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Nämä ratkaisevat, millaisia me itse kukin olemme. Jotkut määrittelevät nykyhetken tulevaisuuden ja menneisyyden erotuksena. Siitä seuraisi, että jos tulevaisuutemme loppuu, nykyhetkemme olisi pelkää menneisyytemme eli kuolema. Näppärää. Ei taida olla tässä järkeilyssä perää. Parasta lienee käsittää, että nykyhetkemme ei ole algebra...