Tarkasteltaessa Venäjän sota Ukrainaa vastaan mahdollisimman faktapohjaisesti tulos on länsimaille yhtä kärsimystä. Venäjän suurmaa-asemasta seuraa, että Tsuktsien nimimaalta läheltä Yhdysvalojen länsirajaa katsottuna Ukraina on vain 8000 kilometrin päästä sijaitseva mitätön piste Venäjän kartta horisontissa. Kun on maantiellistä suuruutta, on myös monen laista  muuta suuruuttaa. Jos sieltä täältä ympäri Venäjän maata pakko-otetaan 10000 miestä, se ei näy missään ja 1000 kaatuneen katoaminen ei näy kenenkään menetyksenä. Tilanteen absurdisuutta lisää valtion tapa surra kaataneita ja onnettomuuden uhreja. Tämä näkyy siinä, miten julkisella vallalla on mahdollisimman heikosti kehittynyt kyky myötä elää kaatuneiden tai onnettomuuksissa läheisiään menettäneiden tuskaa ja murhetta. Tykinlaukaukset kyllä ammutaan johtajien makoillessa sillä välin uimarannoilla (ei Krimillä). Putin on päättänyt elää kauan. Tämä näkyy siinä, että hän panee myös toivoa maan näennäisen mahtavuuden lisäksi ...

Vaikka Ukrainan sodan vertaaminen talvisotaamme on aasin rinnastamien hevoseen, niin tämä vetojuhta oli taistelujen yksi sankari kuten nyt Ukraina. Hevossankarimme vetivät puriloilla sen toinen pää maassa laahaten haavoittuneita, ammuksia ja ruokaa eturintamaan. Nyt Eurooppa sekoilee panssareissaan Ukrainalle niin, että herää kysymys, jääkö sen panssari avussa jäljelle muuta kuin purilaat. On tuskallista havaita, kuinka sekavaan vyyhtiin päätös panssareiden lähettämisestä on sukeutunut. Saksa suurmaana ei enää uskalla kastoa itärintamalle luullen näkevänsä tuhansia Tiger panssareita pitkin mielikuvarintamaa. Lyhyesti sanottuna Eurooppa on nyt sormi suussa pohtiessaan, mistä, millaisia, ja minkä maan miehistöllä tankkeja Ukrainaan lähetetään. Tämä kaikki sataa Putinin laariin. Euroopan soutaminen ja huopaamien ei ole ihme, sillä maanosalla ei ole tällaiseen tilanteeseen päätöksentekojärjestelmää. On vain Ranskan kaltaisia ylpeitä maita, jotka tornistaan hämärästi näkevät pienmaat sinnit...