Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

Meille vähän vanhemmille on koulun äidinkielen opettaja opettanut, että otsakkeen pitää vastata aineen, vain onko se nykyään esseen sisältöä. Juuri nyt aamulla putkahti esimerkki hyvästä otsakkeesta HS:n kolumnistin Vesa Sirenin kynästä ”Politiikka huojuu vain 13 prosentin tähden”. Onnittelut. Kolumnitoimittajille sallitaan lukijavetoiset otsakkeet. Kun jokin kuuluisuus kuolee, otsakkeeksi ei sovi ”Taas yksi hamppari heitti lusikan nurkkaan”. Tervejärkikin sanoo, että kirjoitettaessa asiapitoista ja lukijoiden käyttäytymistä ohjaavaa tekstiä, sen pitää olla tosiasioihin perustuvaa eikä se tyyliltään saa heikentää tätä näkökulmaa. Jos kirjoittaja lähtee siitä, että otsakkeen pitää heti aluksi halkaista maapaolla, hänen on syytä avata nopeasti päätoimittajan ovi ennen, kuin päätoimittaja avaa hänen ovensa. Iltapäivä lehdille sallitaan räväkät otsikot, sillä ne ovat ennen kaikkea bisnesvälineitä eikä yhteiskunnallisen tiedon vakaita sanansaattajia, vaikka ne sitä osin ovat. Lehden p...

Kokoomuspolitiikoiden puheenvuorot korostavat yksilöllisyyden valtaavan alaa. Siis yhä suuremassa määrin halutaan individuaalinen ratkaisuja ja hyödykkeitä. Media-alan on tiedetty pitkään olleen osin alamaissa, osin etsimässä uusia konsepteja   markkinoille. Sähköinen kirja ja sanomalehti ovat ponkaisseet lähtötelineistään. Usein boltmainen kiito kuitenkin puuttuu. Itse olin aikoinani pohtimassa kunkin toivomusten mukaisen yksilöllisen sähköisen sanomalehden tuottamista tilaajan sähköposti osoitteeseen. Muitakin oli samalla apajalla, mutta kaikilta puuttui ison lehtitalon tuki. Konsepti oli periaatteessa yksinkertainen. Lehden tilaaja, individualisti, merkitsee palvelun tarjoajan sähköiseen lomakkeeseen rastin, minkä lehden tietyllä vakiopaikalla tai nimellä olevan jutun hän haluaa liittää hänelle räätälöityyn sähköiseen lehteen. Kullekin tilaajalle sähköinen sanomalehti siis kootaan ympäri Suomea ilmestyvien eri lehtien eri jutuista. Prosessi ei tietenkään ol...