HS:n jutun mukaan Sonja Saarikoski tekee selvityksen tai tutkimuksen Hämeenlinnan naisvankilan vangista. Ainakin hän syvä haastattelee yhtä tai useampaa vankia Toivottavasti hän sitä ennen perehtyy aiheesta tehtyihin aiempiin selvityksiin ja tutkimuksiin. Toimiessani oikeusministeriön tutkimusyksikön päällikkönä 1980-luvulla ryhmäni laati selvityksen Hämeenlinnan vankilan miesvangeista käyttämällä hyväkseen heidän nimilehtitietojaan. Näissä on vangin perustiedot mukaan lukien mahdolliset aiemmat rikkomukset ja rikokset sekä tuomiot ja vankilareissut. Silloin naisista löytyi muutama henkirikostapas, mutta suhteellisesti harvemmalla kun miehillä. Tavallisimpia olivat näpistykset, varkaudet ja petokset. Naisvanki määrä oli silloin noin 110 ja lähes kaikki Suomen kansalaisia. Pirkko Lahti on myös selittänyt aihetta.  

TV 1 käsitteli eilen Sörkan vankilan suljetin osaston tilannetta. EU on antanut monelle maalle ja myös Suomelle nootin parantaa vankien olosuhteita suljetuilla osastoilla. On hyvä, että ulkopuoliset EU ja YK:n antavat tällaisia lausuntoja. Toimin oikeusministeriössä 25 vuotta ja joka vuosi samat tahot antoivat joka vuosi lähes samankaltaisia parannusehdotuksia. Parannuksia tehtiin siinä määrin, kuin lisäresursseja saatiin. Käytännön vankeinhoidossa, jossa päivittäin kohdataan vankeja ja työskennellään heidän kanssaan, ei juuri perinteiset tehostamistoimenpiteet ole mahdollisia. Esimerkiksi ei voida vähentää rationalisoinnin nimessä vankilahenkilöstöä puoleen tai lähettää luottovanki yksin silmän painemittaukseen. Vankila on osastoitu monestakin eri syystä. Esimerkiksi karkaamisriskin, pelkäämisen tai jengitoiminnan takia taikka digivälineillä rikollisen toiminnan jatkamisen estäminen takia ulkomaailmassa. Uutisissa pisti erityisesti silmään huumerikollisen esiintyminen vankien puolusta...

     Nyt kun taas kerran on tapahtunut raukkamainen terrori-isku Nizzassa, ei voi tuomita kansalaisia, jotka vaativat äärimmäisiä rangaistuksia terroristeille. Kiivaimmat kovien keinojen käyttöönoton puolesta ovat puhuneet äärikansallismieliset, jotka vaativat terroristien perheen sukulaisten likvidointia. Tämä on yhtä pöyristyttävää kuin itse terrorismi. Jos näin teemme palaamme Kolmannen Valtakunnan Hitlerin ja hänen rikostoveriensa aikakauteen.      Meidän on yritettävä hillitä itsemme mahdollisimman vähä vihaa osoittaviksi ja tunteviksi. Se on vaikeaa. Tämä olisi tärkeä signaali terroristeille siitä, että emme ratkaise kysymystä vihan sokaisema, vaan punniten ja harkiten eri vaihtoehtoja.      Kansavälisen yhteistyön merkittävä tehostaminen nykyisestään on avainasemassa terrorismin kitkemisessä. Tässä on käytettävä juuri nyt huonossa huudossa olevaa profilointia huomattavasti nykyistä suuremmassa laajuudessa ja yhteistyös...