Päivän HS:ssä Sitra esittää, että johtamisen parantamisella voitaisiin säästä julkistaloudessa yli miljardi euroa vuodessa. Hyvä ajatus, mutta vaikea toteuttaa. Ehkä alla oleva valaisee asiaa.  ”Ensimmäistä kerta toimikunnan kokoukseen kutsuttuna en tarkasti ottaen tiennyt, mikä roolini tulisi olemaan. Tiesin vain, että virkamiehistä piti tehdä kansainvälisiä, yhteiskunnan prosesseja ymmärtäviä, laatu- ja kustannustietoisia ja hyviä henkilöstöjohtajia. Nyt alettiin kuroa kiinni todellisuuden ja utopian eroa. Tavoite oli hirveä, mitä en vielä silloin käsittänyt.      Kaksitoista viikkoa kestävää koulutusohjelmaa kutsuttiin JOKO-seminaariksi, jonka vetäjäksi jouduin. Seminaarin kutsuttiin 25 johtavaa virkamiestä ministeriöistä ja keskusvirastoista. Se kesti 12 viikkoa ja ajoittui kahdelle eri vuodelle.      Ohjelmaa pohtinut komitea oli painottanut seminaarityössä teoreettista lähestymistapaa, mutta tämä jäi sitä enemmä...

     Aamulla sen ensimmäisenä huomsi Heli. Työtovevereiden pysähtyneistä katseista minun olisi pitänyt tajuta tutkimaan aamuisessa parranajossa, miksi vasen poski roikkui.      Olin jo lentokentällä, kun diakonissalaitokselta soitettiin ja pyydettiin tulemaan sinne heti. - Kyllä te ne puheenne ehditte vielä pitää moneen kertaan, jos tästä selviätte. Ja ette voi leukaturvoksissa puhua, vaikka asianne olisi kuinka tärkeää, vaikka kultaa.      Leikkaussaliin työnnettäessä oli piikin rauhoittama. Leikkauspöydällä tunsin nousevani kattoon, josta hilpeänä katselin ympärilläni häärivää valkotakkista porukaa.      Kurkkuani kramppasi, en saanut ilmaa kehkoihoni. Tunsin kuinka hoitaja huusi lääkäriä, joka tultuaan luokseni karjui nimeäni ja läpsi kasvojani. - Rauhallisesti, hengittäkää syvään. Seurssvalla viikolla kotona nukuin huonosti, koko kaula siteessä.      Kun laitoselta ilmoitettiin, milloin voin soittaa...