Ylen Aamu-TV:ssä filosofi Esa Saarinen kertoili kokemuksiaan ja tyylejään elämisestään. Loistava pikakelaus, miten on toiminut ja saanut aikaan elämäsään. Minua kiinnosti erityisesti kohta, jossa toi esiin, miten hän valmistautui esitelmiinsä. Yksi ankkurin siinä oli mennä tunti ennen esitystä havaitsemaan, millaiset tunnelmat foorumissa vallitsisivat. Tämän jälkeen hän hahmoteli päässään, miten hän tulisi  kuulijoille ja näkijöille  asioista kertomaan.  Hänelle oli ilmeisen helppo tämän jälkeen  kokemuksiinsa ja älyynsä turvautuen vetää tilaisuudet läpi. Tässä varmaankin auttoivat osallistujien arviot aiemmista esityksistä. Ei edes karut olot Riihimäen lapsuudesta ole jättäneet hänelle   mitään traumoja. En halua verrata Saarista omiin kokemuksiini esitelmöitsijänä, koska mies on eri planeetalta kuin minä. Sen verran voi kertoa, että omasta lapsuudestani puuttui lämpö ja turvallisuus, jota ilmeisesti lähisukuni oli tarkoituskin häiritä ja saattaa oloni epäv...

Virastomestarin suljettua ovet Mauri Pekkarinen, Ilkka Kanerva, Hannele Pokka, Toimi Kankaanniemi ja Elisabeth Rehn olivat jo menneet luentosaliin. Sirpa Pietikäinen tuli kiireisenä runsaasti myöhässä. Kun kärsimättömän odotteluni jälkeen oma esitysvuoroni tuli, seminaarin virallinen päätymisaika oli jo mennyt umpeen ja kuulijat olivat jo lähtötunnelmissa. Minulla oli iso kalvonippu mukanani ja sitten havaitsin, ettei piirtoheitintä ollut viritetty pöydän päähän, jolloin Kanerva kiirehti ystävällisesti virnistäen asettamaan sitä paikoilleen. Pöydän päässä oli niukasti tilaa mapilleni sekä tomeralle ja asioihin hyvin perehtyvälle Pekkariselle, joka joutui istumaan lähes kiinni piirtoheittimessä. Korostin ministeriöiden roolia siinä, miten tulosjohtaminen onnistuu jokaisella hallinnonalalla. Pokka istui kauimmaisessa pöydässä ja katseli ikkunasta jotain mielenkiintoista pimeään iltaan. Sitä en ihmetellyt lainkaan, sillä oma esitysvireyteni oli varsin laimea pitkän odottelun jäljiltä...