Ennen  1960-luvulla suunniteltiin rakennusmestarin työvaiheen mitalla (mm. standardeilla). Sitten tuli koko työmaan suunnittelu. Eipä mennyt aikaa, kun valtion tarttui suunnittelu kynäänsä ja määräsi pakolliset viisivuotissuunnitelmat, jotka pelottavasti muistuttivat naapurimaa Neuvostoliiton suunnitelmataloutta. Kas kummaa kohta valtiolla pyörivät ensimmäisen suunnittelujärjestelmän idut eli suoritesuunnittelu, hankesuunnittelu, budjettisuunnittelu ja taloussuunnittelu. Mutta eihän tämä riitä mihinkään, kun laskentatoimen miehet pääsivät vauhtiin. Niinpä valtio latasi täydeltä laidalta 1970-luvun alussa, kun tilipuitteen työvaiheen ja kustannuslajin tarkkuudella seurattiin kustannuksia.  Nimenomaan kustannuksia, koska kukaan ei ollut aiemmin kiinnostunut muusta kuin menoista eli budjetin momenteista ja niiden riittävyydestä. Nyt siis odotettiin kustannustietoisuuden puhuvan. Ja kyllähän se puhui, mutta kukaan ei kuunnellut, vaan kamreerit tuijottivat vain momenttien määräraho...

Presidentti Koivisto jossain tilanteessa tuli lausuneeksi, että matka on tärkeämpi luin päämäärä. Tämä on usein totta. Mutta on meillä suuriakin hankkeita, jossa matkaa on tehty parikymmentä vuotta ilman päämäärän saavuttamista, vaikka sitä on hoettu koko matkan ajan. Hanke on tietysti sote, joka on koko ajan huutanut oikea-aikaisia kustannustehokkaita ja vaikuttavia palveluja asiakkaille. Soten kehittämisen synkkä historia on kietoutunut sotkuiseksi vyyhdiksi. Tämä sen vuoksi, että päämäärä ja siihen liitetyt tavoitteet eivät kykene tai niillä ei ole edellytyksiä ohjata prosessia. Tällöin pahimmassa tapauksessa prosessi alkaa pyrittää itse itseään. Näin on aiemmille sote hankkeille käynyt. Raamatussakin sanotaan, että älkää riidelkö tiellä. Aikoinaan ministeri Penna Tervo lausui saman toivotuksen. Nyt kun sotessa edetään step by step menetelmällä päämääräkin ehkä saavutetaan. Täytyy kuitenkin huomata eräät toimialat perustuvat prosessin päämäärän yhteen kietoutumiseen. Tyypillinen täl...