Kemistä matkalla Rovaniemille tienvarsi oli laikutettu poltettujen talon kymmenmetrisillä uunin hormeilla ja niiden ympärillä  kärvistelevillä hiiltyneiden asuin rakennusten murheellisilla raunioilla. Sähkö- ja puhelin tolpat lojuivat käyttökelvottomina sikin sokin katkaistuina pitkin tienvarsia aina Ivaloon saakaa. Näkymä jatkui vilisevän pahaenteisenä  maisemana kilometri kilometrin jälkeen. Kuljettajan pysäytettyä auton veden kevennystä varten hän karjaisi ulos ryntääville: "Stop, stop pysähtykää. Täällä ovat tienvarret täynnä miinoja, tulen näyttämään miten toimintaan". Seisoessamme ulkona epämääräisellä poltetun aukean reunalla vähitellen saimme silmämme erottamaan kasviston seasta rikkiammuttuja kypäriä,  tyhjiä patruunavöitä, kasoittain avattuja säilykepurkkeja, puhki kulutettuja saapasrohjoja ja törkyisiä vaatekasoja. Saksalaisten vetäytyminen Neuvostoliiton vaatimuksesta oli  käynnissä. Siitä ei tullut niin helppo, kuin eräät Suomen sotilasjohdosta oivat kuv...

Vuoden 1941 kesä oli lämmin kuten tämäkin kesä. Euroopassa se oli tulevan hirmusodan kesä. Hitler löi alkutahdit 1940 miehittämällä Versaillesin rauhassa 1919 menettämänsä Elsass ja Lothringen alueet ja valloittamalla Tanskan, Alankomaat ja Norjan. Sodan päätyttyä Tanskassa tuomittiin vankeusrangaistuksiin Saksalle myötämielisiä ja yhteisyötä tekeviä henkilöitä. Noin 20 tuomittiin kuolemaan. Suomi säästyi näiltä ikäviltä jälkinäytöksiltä. Aina 1980-luvun puolivälin saakka suomalaisten historian tutkijoiden oli varminta Neuvostoliiton pelossa puhua Suomen ajautumisesta sotaa 1941 sen sijaan, että puhuttaisiin hyökkäyssodasta. Tosiasiassa se oli puhdasverinen hyökkäyssota Saksan rinnalla. Tämä näkyi mm siinä, että kesällä 1940 Suomi salli Saksan miehistö kuljetukset laivalla Ouluun ja sieltä auto- ja rautatiekuljetukset pohjoiseen samalla, kun Neuvostoliitto pommitti maamme suurimpia kaupunkeja. Tämä osoittaa, että Suomi ryhtyi aktiivisesti jatkosotaan jo kesällä 1940 Neuvostoliitoa va...