Tämä postaus perustuu arki psykologiaan ja on täysin subjektiivinen. Kyse on Aleksander Stubbin eräästä vain luulotellusta persoonallisesta ominaisuudesta ja sen sopivuudesta presidentin viran hoitamiseen. Tunnetusti Stubb on avoin, rehellinen, suorasanainen, tietävä, korrekti ja kaikin puolin sopiva ja miellyttävän tuntuinen henkilö presidentiksi. Kaikki siis hyvin. Nyt tulee se subjektiivinen osuus. Näyttää, siis vain näyttää, sivullisesti asiaa seuranneelle, että jossain vaiheessa presidenttinä hän saattaa lausua jotain vaikkapa sivulauseessa sellaista, joka on Suomen presidentille moitittavaa ja Suomen etujen vastaista. Tätä vaikutelmaa vahvistaa Stubbin TV- esiintymisessä esiin tuleva luontevan puheen soljumisen puuttuminen eli puheen rytmi on ikään kuin käsijarru päällä puhumista.

     Jos pitäisi lyödä vetoa siitä, oliko mainittu kokous eliitin vai eduskunnan, heittäisin kolikon eliitin puolesta. Tämä siksi, että eliitti lilmaisee perinteisten sääntöjensä mukaan sanottavansa fraaseina ja lausuu kuvittelemansa viisaudet tekoälynsä kaapuun punottuna. Niin kuin monessa pitkän kokemuksen omaavissa demokratiamaissa, maaseudun kyläkeskuksista tulevat edusjatat asetetaan istumaan alasaleihin, alahuoneeseen ja syntyperäiset ylimykset, ylähuoneeseen. Nyt syntyperäiset alaelittiin kuuluvat Arhinmäki ja V. Niinistö kaappasivat hetkeksi itselleen poliittisen vallan erään lajin, mediahuomion. Molemmat, V. Niinistö ja Arhinmäki onnistuvat retorisesti hyvin. Onnistumishetkestä ei tarvitsekaan jäädä käteen kuin Sipilän Subbin ja  mainostamat kyltit: ”Näpit irti koulutusrahoista, ettekö häpeä, ettekö häpeä. Mitä tunnetta, paatosta, intohimoa, V,Niinisöllä ja Arhinmäellä olikaa. Sipilä teki eliitin etikettivirheen ja samalla politiikkansa u...