Ylen Kulttuuricocktailissa japanilainen säveltäjä Sakamota sai hyvää kyytiä Debussy kolmelta suomalaisilta arvostelijalta, jotka olivat Onni-, Mietti-, ja Kosonen. Nimien kirjoitusasuissa tulee esille oivallisen tasapainoisesti suuren mystisen lumonsa säilyttäneen Sakamoton herkkyys aistia Haaviston sanoin globaalisten Torvien pyrkimys harmoniaan kaikilla aikaväleillä (ennen kaikkea yöaikaan). Kirjoitusasu alle viiva Taalanteen ajamaa paperin ja musteen säästämisvisioita. Nimenomaan Onninen korosti M.A. Nummisen osuutta Debyssyn elegioissa. Miettinen hymähti ja oli edelleen pahalla päällä viidettä päivää liiton niille äänestäjille, jotka olivat karanneet vaali-iltana Juttutupaan. Tämä porukka oli rynnännyt väkivalloin liiton hurjimmilta vartijoita tähän tupaan. Orpo kuulema pitää myös viidettä päivää kasvoillaan konsulttitoimisto Ensi Avun ja Liike Edes Takaisin loihtimaa ilmettä. Orpolta oli viimeisessä suuressa vaalikeskustelussa tämä ilme hieman valahtanut alas ja alkanut muistuttaa...

Mika Aaltolan aamun esiintyminen yhdessä Erkki Tuomiojan kanssa televisiossa vahvisti entisestään käsitystä hänen monipuolisista kyvyistään. Mies osaa esittää asiansa loogisesti, selkeästi ja vakuuttavasti ilman ylimääräisiä eleitä. Hän on tai hänestä tulee vaarallinen kilpailija poliitikoille. Tämän huomasi jo Tuomioajan toppuuttelemisesta Turkki kysymyksen liiallisesta dramatisoimisesta. Siitä huolimatta Aaltola esitti kaksi skenaariota, joihin Tuoniaja ei lähtenyt mukaan. Kasanedustajat voivat Aaltolan aisan yli potkimisesta vain todeta, että itsepä menimme krillille. Asiaa mutkistaa se, että kukaan poliitikko ei voi muuta kuin nyrkit taskussa todeta Aaltolasta, että hyvä on, kun ottaa kantaa. Aaltola tapaukseen on kuitenkin hyvä ratkaisu. Eduskunta voi nimittää hänet Sitraan, mille vakanssille ja millä palkalla hyvänsä, sillä onhan Sitra eduskunnan oma laitos. Siellä hän on turvassa ex-kansaedustajien seurassa.

Sanna Marin ja Annika Saarikko eivät kuulu tähän ryhmään. Tänään HS:ssä oli pohdintaa aiheuttava Tuukka Tomperin ja Jarkko Tuusvuoren laatima Vieraskynä artikkeli kriittisyydestä. Se sai veret seisahtumaan vertauksessa eduskunnan kyselytunnin väittelyihin. Artikkelin laatijoiden mukaan epäilyn (kriittisyys) tulee perustua parhaaseen saatavissa olevan tutkittuun tietoon. Esimerkiksi sotesta käydyt väittelyt ovat eduskunnassa populaariviihdettä. Esimerkiksi Orpo väitti ilman perusteluja, että tuleva sote heikentää palveluja ja lisää kustannuksia. Kansaedustajien puheiden kohteena ovat äänestäjät, joita he väitteillään yrittävät saada heitä äänestämään. Sellainen retoriikka, jossa viitataan muutaman vuoden takaisiin vastapuolen sanomisiin, kuuluu tupapuheiden sanaseppojen arsenaaliin ja on jo arkkukamaa. Eduskunnassa on muutama veteraani, jotka ikänsä ja kokemuksensa rasittamina ja painamina eivät yritäkään käyttää retorisia voimia puheissaan edukseen. Kansanedustajilla on käytettävis...

     Tämä kertoo karusti sen, että Sipilän hallitukselta on yhteiskunnallinen aspekti hukassa. Se on sen takia haukassa, koska siitä ei haluta välittää. Tämä tulee esille sotepäätösten luikertelevuudessa, mikä huomaavat kaikki, muttei hallitus ei itse. Sotessa hätäpäissä tehtyjä linjauksia ei voi edes viisas harakka seurasta ilman tanssahtelua.      Kun naapurin Matti heittää onkensa yhteiseen mökkijärveemme, hänellä enemmän aspektia siihen, miten suuret hankkeet tulisi hoitaa, kuin hallituksella on käsitystä puuhistaan kansan parhaaksi soteasioissa. Hallitusansanedustaja noudattaa vain puolueen käskyjä ja niiden intressiryhmien etuja, joilta on saanut vaalitukea ehdolla, että ajat heidän etuja.      Siksipä kansanedustajalta vaaditaan sellaisten yhteiskunnallisten prosessien ja yhteiskunnassa tapahtuvien virtaisten tunnistamista, jota vaikuttavat tapahtumiin ja vietä kehitystä havaittuihin suuntiin. Tämä puolestaan edellyttää heiltä sellai...

     Etenkin näin ennen vaaleja vähäosaista puhuminen ja vähäosaisena oleminen näyttävät menevän sekaisin. Noin 40 prosenttia suomalaisista ansaitsee vähemmän kuin 20000 euroa vuodessa ja 90 prosenttia vähemmän kuin 50000 euroa vuodessa. Kansaedustajat ja ministerit ja johtavat virkamiehet kuuluvat 10 prosentin hyvätuloisten joukkoon, ylimpään desiiliin.   He kyllä puhuvat vähäosaista kauniisti, mutta ajatukset ja teot ovat muualla.      Median voima mielikuvien luojana on valtava. Suomen kaikki tv-yhtiöt ovat oikeistovetoisa. Sieltä ei ole tullut eikä näytä tulevan kunnon yhteiskunnallista analyysia Suomen tilasta. Sen sijaan jatkuvasti esitetään katsauksia taloustilanteen kurjuudesta, työpaikkojen ja yrittäjyyden tähdellisyydestä, välittämisestä, vastuullisuudesta, jne. jne.      Käytännössä tämä on johtanut siihen, että valtaosa Suomen kansasta ei saa ääntään mitenkään kuuluville eikä sen viestejä oteta vakavasti. Omaishoita...