Kun oli nuori, sain kädestä pitäen nähdä läheltä vilauksen suomalaisten tanssimisen täyskiellon varjoissa ja vainoissa. Kokemukseeni oli kaksi syytä. Ensimmäinen oli isovanhempieni Amerikasta Hiski Salomaan, Väinö Solan ja hanuristi Viola Turpeisen kumppaneiden viinilevyt. Niitä oli toista sataa kappaletta. Toinen oli His Masters Voice gramofoni, jota soittelin alle kymmenvuotiaana ”yötä päivää” niin, että Lännen Lokari raikui jo unissani. Aivan saatumalta jouduin keskelle nurkkatanssien kieltämistä, ja portinvartijaksi sen sallimiseen. Aikamoinen vastuu 10-vuotiaale. Kaikki alkoi, että Pennapuhdossa (tarkoittaa ison talon ympärille muodostunutta taloryhmää) oli tanssimiseen soveltuva riihi ja jo mainittu grammari. Minut oli jo viety nukkumaan vintille, kun hieman hutikassa ollut renki herätti minut ja kysyi, saako grammaria viedä riiheen. Aivan hullu kysymys 10.vuotialle.  Unen pöpperössä vain tokaisin, että viekää kone, vaikka huussin taakse. Noin 11 aikoihin alkoi riihestä kuu...

Vuosi sitten HS:ssä oli tosi mielenkiintoinen pitkä juttu syrjäseutujen nuorison viihtymisestä ja vapaa-ajanvietosta asuinaluillaan. Satuin kerran nuoruuden Hesassa keskusteluun, jossa orkesterin trumpetin soittaja kertoi, että soittaja saa aina tyttöseuraa. Ei tarvitse edes tanssia. Vieressä seisova poika tokaisi, ettei tarvitse tanssia eikä soittaa, kun pääsee saatolle. Ehkä suurin vieläkin näkyvä ero tyttörintamalla kaupunki nuoren ja maalla asuvan nuoren välillä on, ettei nuori mies kaupungissa välttämättä tarvitse makeasti möyrivä auto tyttöseuran saamiseksi. Dokumentin mukaan se kuitenkin näyttää edelleen oleva kova valtti maalla tyttöjen kanssa seurustelussa. Kaupunki keskuskissa tämä pitänee vain osittain paikkansa. Tämä johtunee siitä, että huvipaikossa moni nauttii jonokin verran alkoholia ja rattiin ei siis ole aihetta tarttua. Mutta kaverikyyti varmaankin pelittää. Joka tapauksessa nuorten huvitukset ja unelmat eivät vuosikymmenissä juuri näytä muuttuneen. Nuorten miesten j...