Ennen  1960-luvulla suunniteltiin rakennusmestarin työvaiheen mitalla (mm. standardeilla). Sitten tuli koko työmaan suunnittelu. Eipä mennyt aikaa, kun valtion tarttui suunnittelu kynäänsä ja määräsi pakolliset viisivuotissuunnitelmat, jotka pelottavasti muistuttivat naapurimaa Neuvostoliiton suunnitelmataloutta. Kas kummaa kohta valtiolla pyörivät ensimmäisen suunnittelujärjestelmän idut eli suoritesuunnittelu, hankesuunnittelu, budjettisuunnittelu ja taloussuunnittelu. Mutta eihän tämä riitä mihinkään, kun laskentatoimen miehet pääsivät vauhtiin. Niinpä valtio latasi täydeltä laidalta 1970-luvun alussa, kun tilipuitteen työvaiheen ja kustannuslajin tarkkuudella seurattiin kustannuksia.  Nimenomaan kustannuksia, koska kukaan ei ollut aiemmin kiinnostunut muusta kuin menoista eli budjetin momenteista ja niiden riittävyydestä. Nyt siis odotettiin kustannustietoisuuden puhuvan. Ja kyllähän se puhui, mutta kukaan ei kuunnellut, vaan kamreerit tuijottivat vain momenttien määräraho...