Virkanaiset ja -miehet ovat tekemisessään ja sanomisessaan itsenäisiä omaa tehtäväkuvaansa koskevan normiston rajoissa. Tämä tarkoittaa suurempaa itsenäisyyttä, kuin yleensä tiedetään. Esimerkiksi esittelijänä hallitukselle hän voi jättää eriävän mielipiteensä tai jos virkamieheltä pyydetään tv-haastattelua, hän voi periaatteessa suostua aina ja puhua harkintansa mukaan. Jälkimmäisessä on suuria eroja virkamiesten välillä. Esimerkiksi edesmennyt vankeinhoito-osaston monipuolisesti vaikuttava ylijohtaja K. J. L å ng oli usein esillä TV:ssä puhuen mm pohjoismaisen kriminaalipolitiikan puolesta. Usein sai vaikutelman, että L å ng oli esiintymässä ministerin puolesta, varsinkin ikävissä asioissa. Samoihin aikoihin vaikuttaneet poliisiylijohtajat tyytyivät paljon matalampaan profiiliin.      On selvää, että lainvalmistelussa ministeri on aktiivisesti mukana ohjeita antamassa. Etenkin jos aihe liittyy ministerin osaamiseen kyseisellä yhteiskuntapolitiikan s...

     Valtakunnan syyttäjä Matti Nissinen ja Työ- ja hyvinvointilaitoksen johtaja Marina Erhola vastustivat rajusti Ylen taannoin tv-uutisissa poliittisia virkanimityksiä. Heidän mukaansa ne vaarantavat hallinnon legitimiteettiä, heikentävät johtamisen tasoa ja loukkaavat virkaa hakevien tasa-arvoista kohtelua.      Kertomansa mukaan Nissiseltä oli kysytty jäsenkirjaa hänen hakiessa poliisiylijohtajan virkaa.      Talouselämä-lehdessä 44-45/2014 oli Seija Holtarin ytimekäs juttu sote-alueiden johtajien virkojen täyttämisestä. Kyseessä on miljardiluokan budjettien yksiköiden johtamisesta. Vaaran on, että nimitykset politisoituvat. HS suhtautui tänään pessimissisesti poliittisista virkanimitykistä eroon pääsemiseksi (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1470714880039?ref=hs-b-paakirjoitukset-2).      Poliittiset pimitykset palaavat kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamiseksi luetaan loitsuja kilpaa, etenki...