Vanhan vallan Neuvostoliitolla  setä Stalinilla johdolla oli mieliinpainuva tapa ratkaista yhtä aikaa työpaikkojen turvaaminen ja isojen projektien toteuttaminen. Se edellytti monen instituution koordinoitua toimintaa. Ilmiantajia tarvittiin sen peittämiseksi, etteivät kaikki tuomioistuimiin raahatut näyttäisi syyttömiltä, vaan heille keksistyä aiheista lukea rikosalin 48 §:n mukainen tuomia vehkeilystä vihollisvaltion agentien kanssa. Se merkiksi työleirille pakkotyöhön menemistä esimerkiksi rakentamaan kanavaa Vienan mereltä Moskovaan. Kiivaimmillaan sitä rakensi puolimiljoonaa pakkovankia. Se oli hyvä kanava, mutta aivan liian matala vähäkin isompien alusten kulkemiseen. Nykyisellä Venäjällä järjestelmä on lakkautettu. Se tilalle on tullut valtiovallan yletön isänmaallisuuden korostaminen, mistä eeräs paikallinen sanoi, että isänmaallisuuden jatkuvat paraatit ja juhlat täyttävät syrjäalueiden ihmisten arkisen elämän. Muuta ei sitten asukkaiden hyväksi tehdäkään paitsi sodan uhri...

     Tapanilan raiskaustapaus on saanut ansaitusti kansan kiehumaan. Samoilla tulilla oikeusministeri Kaj Lindström on ottanut oikeusoppineilta Jukka Kemppiseltä ja Jyri Virolaiselta kunnolla pataansa.      Kautta vuosisatojen kansa ja lakeja valmisteleva ylin juristikunta ovat olleet jyrkästikin eri mieltä eri rikostyypeistä  annetuista tuomioista. Kuten mainitut oikeusoppineet toteavat, kyselyjen mukaan valta osa kansasta pitää tuomiota liian lievinä.      Lindströmin kaavailema kysely kansalta ja oppineilta rangaistusten ankaruuksista sisältää riskejä ja on ristiriitoja täynnä. Esimerkiksi, miten toimitaan, jos kansa vaati äidin törkeästä murhasta kuolemantuomiota tai törkeästä rattijuopumisesta 10 vuotta vankilaa. Tähän ei voida mennä, koska tällöin lähes kaikkien rikostyyppien ja niiden tuomioiden tulisi muuttaa vastaamaan kuolemantuomiota ja 10 vuoden rattituomiota.      Toisaalta kansalla ei ole mitä...