Mies lähti vetämään saattuettamme pitkin hautausmaan lumista käytävää, jonka jäätyneillä urilla kärry heilahteli saaden uurnan vaappumaan. Leena kuiskasi minulle toiselta puolen lavaa vahtimaan uurnaa, ettei se kaadu. Vahtimestari jatkoi ääneti minuutti kaupalla määrätietoisesti kärryjen vetämistä tehden välillä 90 asteen käännöksiä jäätyneillä, ohuen lumikerroksen peittämillä käytävillä. Navakka tuuli puhalsi koko ajan pitkin maata saaden sääreni tuntumaan jääkalikoilta.      Yhtäkkiä mies pysähtyi. Hän nosti erään haudan reunan päältä pienen suojakuvun pois. Ymmärsin, että uurna lasketaan avautuneeseen reikään. Mies oli taikonut jostain valkoisen liinan, joka meni uurnan alta, ja katseellaan kehotti laskemaan uurnan reikään. Hauta oli Anja uurnapaikan vieressä.      Ottaessani uurnan liinan varaan se tunti raskaalta. Reikä oli pimeä ja yllättävän syvä. Selkääni sattui, kun jouduin koko ajan tunnustelemaan, milloi...

     Lähes koko syksyn tuuli pitkin Esplanadia mereltä päin. Ihmiset kääriytyivät vaatteisiinsa näyttäen irti päässeiltä uhrejaan etsiviltä kummituksilta.      Isä haudattiin vaimonsa viereen Malmin hautausmaalle. Lukiessani myöhemmin isän mökkipäiväkirjat ratkaisu oli oikea, sillä isä olisi päässyt sotaveteraanina viimeiseen lepoonsa Hietaniemen sankarihautausmaalle.     Lyhyestä hautajaispuheestani tuli kuin sisäisen pakon sanelema puhe komppanian päällikölle. Vähäiset hautajaisvieraat eivät sitä paheksuneet, ja pappi lähti heti pois juotuaan kahvit, mutta loi minuun närkästynen katseen pannessaan salin oven kiinni.      Parin viikon päästä naisääni soitti Malmin hautausmaan toimistosta ja ilmoitti uurnan laskun olevan viikon päästä. Sinne ei tarvinnut tulla kuin lähiomaisten. Mustiin talvivirkavaatteisiin sonnustautunut vahtimestari odotteli meitä kärsimättömän näköisenä alkaen heti työntää ruumisarkkuvaunuja vajaan...