Maassamme on ollut ja on yhä kolme raaka-aine lähdettä, joista vuosikymmeniä vaihtelevilla vakavuusasteilla on kaavailtu maamme tulevaisuuden pelastajaa ja kotimaisen tuotannon arvonnousun ryydittäjää, rohkeimmat jopa maa kontumme pelastajiksi. Ensimmäinen on 3,6 miljoonan neliökilometri kilometrin laajuinen ja noin kymmenen miljoonan kuutio kilometrin massainen sisävesiemme vesivarasto. Kyse on luonnollisesti vesistöissämme elävistä eri kalalajeista. Nyt niistä pyydetään reilusti alle 10 prosenttia. Pyynti- ja jalostustekniikan kehittyminen mahdollistaisivat määrän kymmenkertaistamisen. Se olisi melkoinen lisä omavaraisuuteen ja mojova ripaus jokapäiväiseen ruokapöytäämme. Alan tulevaisuus pikemminkin osoittaa selvästi alas päin kuin yläviistoon menoa ammattikunnan hiipumisen takia. Nyt kun omavaraisuuteen pyrkiminen on saanut lisäkatetta kansainvälisten toimitusketjujen haavoittuvaisuuden takia, valtiovallan olisi syytä edistää järvialtaiden anteja ravintohuolto omavaraisuuden lisä...

     Päivän Helsingin Sanominen mukaan maassa on liika poroja. Jäkälä ei riitä 200.000 porolle. Tarvitaan ruokkimista.      Porojen liiallinen määrä luonnon kantakykyyn nähden on tiedetty jo vuosikymmeniä. Ongelmaa ei ole saatu ratkaistua. Syy siihen on, että porotalous on tärkeä paikallinen elinkeino, jossa on paljon ristiriitaisia näkökulmia. Porotaloudessa tilannetta voidaan verratta valtion päätökseen, jossa maanviljelijöiden peltoalla supistettaisiin. Siitä syntyy poru.     Toinen porotaloutta ja matkailua uhkaava tekijä on kaivostoiminta. Talvivaarasta huolimatta pohjoisen kaivosteollisuus on massamme tulevaisuuden ala,  joka jo nyt  kasvattaa bkt:tä sadoilla miljoonilla euroilla.     Kolmas horisonttisissa häämöttävä peikko paikallisille elinkeinoille on Jäämerirata-hanke. Suunnittelijoiden pöydillä on kolme eri ratareittiä: käsivarresta Norjan rannikolle, päälakia kohti...