Kohtaloon uskominen, vakavammin determinismi, on kiva oppi. Se on aina oikeassa. Siihen uskova nimittäin voi aina todeta jälkikäteen, että muutoin ei voinut käydä, kuin kävi. Se pitää erottaa kuitenkin jälkiviisudesta. Kuvatkoon seuraava näiden kahden eroja. Keväällä 2011 auringon jo paistaessa helteisesti sovittiin hallitusohjelma. Siinä päätettiin heksametrin tarkkuudella, miten vajeesta selvitään, tasatahtiin veroilla ja leikkauksilta. Miljardit tähtäimessä ja sote-uudistus linjalla. Mutta jo ritarihuoneella tiedettiin  että, ellei mojovaa talouskasvua tule, vihkoon menee. Tämän takasi hallituksen kokoonpano. Talous takoi paikallaan, vaje kasvoi. Kohtalo oli piilotettu positiivisten talousnäkyminen olemattomuuteen. Hallituksella ei ollut mitään mahdollisuuksia tässä näkökentässä toimia oleellisesti muutoin kun se toimi. Ei tarvitse olla jälkiviisas. Se joka on, sanokoon, miten toisin olisi pitänyt toimia. Totta kai sote- ja kuntauudistukset lykkääntyvät, mutta se voi olla ...

Moni sanoo, että häntä on ohjannut elämässä sattumat. Tämä voi olla subjektiivisesti totta, mutta todellisuudessa hän on altistanut itsensä lukuislle tapahtumille, joista hän on suotuisat käyttänyt hyväkseen ja epäsuotuisat hylännyt.Todennäköisesti hänelle tapahtuu fifty-fifty kumpaakin tapahtumia, joten hänllä on sadasta tapahtumasta 50 hyvää tapahtumaa, joista valita. Poliittinen ja  yhteiskunaallinen ohjaus ei mene näin. Mäntsälän kapina kukistettiin. Sattuma. Jatkosodassa Visurin mukaan Viipurin huono sää oli vaikuttamassa Suomen selviytymiseen. Sattuma. Kekkonen valittiin ydellä äänellä presidintiksi. Sattuma. ´jne. Poliittisen ohjauksen alueeksi jää se, minkä ulkopuoliset  käännepisteet sille rajaavat ja sallivat. Yksilön ja valtion ero tässä tilanteessa on se, että yksilön aikajänne on päivissä ja valtion vuosissa. Koska yksilön kokemus ja äänestäminen määrittävät valtion poliittiset elimet ja koska yksilön tempo on lyhyempi kuin valtion, valtiota ohjataan poliittis...