Presidentin sisäpolitiikan johtamisroolin vahvuus on vaihdellut Kekkosen intensiivisestä Relanderin olemattomaan puuttumiseen päivän politiikkaan. Suomen valtiojärjestelmä on sallinut, kestänyt ja jopa vaatinut vaikeissa tilalanteissa presidentin puuttumista sisäpolitiikkaan. Nykyinen perustuslaki määrittelee, että presidentti ja eduskunta yhteistyössä johtavat ulkopolitiikkaa. Luontevana keulakuvana presidentti toimii arvojohtajana. EU- ja sisäpolitiikka on jätetty kokonaan eduskunnan ja hallituksen tehtäviksi. Viimepäivien presidentin kannanotot esimerkiksi oikeuslaitoksen kehittämisestä herättävät jonkin verran kysymyksiä, onko presidentin vallan käyttö liukunut sisäpoliittisiin asioihin. Kannanotot tuntuvat kyllä hyvin perustelluilta ja järkeviltä mutta, onko niiden esittämä instituutio oikea orgaani esittämään niitä. Jos konsultilta kysytään, niin no problems. Toisaalta voi olla niinkin, että presidentti on esittänyt niitä yksityishenkilönä, jolloin näiden kannanottojen antamisess...

     ”Ulkopolitiikassa Saksan SPD haluaa kehittää EU-tason vero- ja sosiaalipolitiikkaa. Schultz kannattaa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ajatuksia EU:n uudistamiseksi. SPD vaatii, että Saksan hallitus sitoutuu samaan linjaan, Schulz sanoi” ( https://yle.fi/uutiset/3-9958181 ). Saksan tuleva hallitus saa siis keskeisen ministerin, joka kannattaa Ranskan Macronin tavoin EU:n kehittämistä liittovaltioksi.      Merkittävää tässä kehityksessä on havainto, että Suomi ei toimi missään EU:n ajankohtaisessa hankkeessa johtavassa asemassa. Tämä Suomen hallituksen linjan passiivisuus saa nyt vahvat haastajat EU:n kahden vaikutusvaltaisimman maan ajaessa EU:ta kohti liitovaltiota. Liittovaltiota puolustajien voima on kasvanut entisestään Britannian Brexitin ansiosta.      Suomen passiivien EU-politiikka ei ole yllätys nykyiseltä hallitukselta, jonka EU-ministerinä toimii poliitikko tehtävänään Suomen irrottaminen EU:sta tämän hallituskasuden jä...