Maria Pettersson sai päivän lehdessä kyytä alan tutkijoilta heidän riittämättömästä huomioonottamisesta hänen kirjassaan Suomen historian jännät naiset. Heidän mukaansa Pettersson oli liian suorasukaisesti esittänyt kirjassa omina näkemyksinään aiempien tutkimusten tiedot. Tämä on melko yleinen kiistanaihe. Olen joutunut itse keskustelemaan kustantajan kanssa, jonka julkaisemassa kirjassa on esitetty ideoitani toisen kirjoittamana ja toisaalta olen ollut syytetyn penkillä ajatusten esittämisestä, minkä jo joku toinen on jo omassa teoksessaan esiin tuonut. Kaikissa tapaukissa on löytynyt kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Proosamuotoisissa etenkin johtamista käsittelevissä tietokirjoissa ongelma on usein siinä, että mitään mullistavaa uutta metodia ei ole aina esitettävissä, vaan kirjassa voi olla selostettuna uutena periaate tai ajattelutapa, jota ei kohtuudella löydy aiemmin missään esitettynä. Jos sitten ilmestyy kuin tyhjästä taho tai henkilö, jolla on dokumentit osoittamass...