Lapsuus on monessa mielessä ja tarkoituksessa aivan erityistä aikaa. Siihen ei voi palata, kuten keski-ikäisellä on mahdollisuus alkaa noudattaa kymmenen vuoden takaista elämän tapaansa. Ei se aivan piirulleen tietenkään voi toteutua samankaltaisena, kuin silloinen elämän tyyli, mutta pääpiirteiltään voi ottaa repustaan ne ainekset, mille se sen takainen elämä perustui. Paluusta voi pulpahtaa esille hyvin myönteisiä työkaluja kuten liikunta, terveellinen elämä ja ystävyyssuhteet. Lapsuus on erityisaikaa. Silloin ladataan kehoa, aivoja ja mentaliteettia melko pysyviksi loppu elämä varrelle. Jos on normaali jakautuman mukaan hyvä lapsuus, niin eväät tulevalle elämiselle ovat myös hyvät. Toisaalta vaikka lapsuus voi olla karikkoinen, se voi antaa rakennuspuita hyvälle elämälle, muttei aina tasapainoiselle. Jos joutuu lapsena alistetuksi puhumattakaan hyväksi käytetyksi, nämä vaativat ponnistelua pääsemään vapaaksi näiden aiheuttamista mieleen viilletyistä arvista. Toisilla näistä on k...

     Kuka tahansa voi vaipua tällaiseen mielentilaan, jossa mikään ei kiinnosta. Jos siihen putoaa nopeasti, siihen löytyy yleensä syy. Ikävä tapahtuma lähipiirissä tai työelämässä saa ihmisen kyllästymään ja olla tarttumatta mihinkään ponnistelua vaativaan tehtävään. Tämä yleensä korjautuu, kun tapahtumasta kuluu aika ja mieli vapautuu ikävän tapahtuman vaikutuksista uusiin asioihin.      Tilanne on toinen, kun ihminen vaipuu vähitellen olotilaan, jossa mikään ei kiinnosta, ei työ, toiset ihmiset, matkustelu, vapaa-aika, ei mikään.      Kuvatusta tilasta voi päästä irti kotikutoisin keinoin ilman ulkopuolista ammattiapua.      Ensimmäinen askel on, että pysyy kiinni lähiomaisten tai lähipiirin askareissa oleskelemalla niissä vain mukana ilman mitään roolia tai päämäärää. Tämä estää eristymisen muista, mikä on hyvin vaarallinen tie ja saattaa johtaa enemmän tai vähemmän omiin ajatuksiin vaipumiseen. Täytyy huomata, ettei se ...