Katselin ja kuuntelin perussuomalaisten useimpien puheiden pitäjien puheet Seinäjoella 14.8.2021. Enempi puheissa kiinnitin sisällön sijasta huomiota esitystapaan, retoriikkaan. Verrattaessa monen muun puolueen puoluekokouksen edustajien sanomisiin yllätyin. Persujen edustajat perä perään pitivät sanomisensa hyvän puhujan tai luennoitsijoiden tekniikalla ja intonaatiolla. Puheen rytmitys oli selkeää ja johdonmukaista sekä hyvin rytmitettyä. Se kuului myös juuri tarpeellisella volyymilla. Sitä ei oltu höystetty liian kovalla koreografialla, vaan tilanteeseen sopivalla eleillä ja sanoituksilla. Katsekontakti osui jokaisen silmiin osumatta kuitenkaan erityisesti kehenkään. Tämä on yksi signaali hyvästä ja intensiivisesti katsojiin uppoavasta sanomisesta. Elekieli oli hyvin suppeaa sulautuen luontevasti puhujan yleisilmeeseen, habitukseen. On vaikeaa sanoa, olivatko puhujat saaneet alan koulutusta ja missä määrin. Nyt tuli varmaankin liiallisia ylisanoja puheiden pitäjistä mutta, kun seu...

Eilen oli Li Andersonin vuoro esiintyä Ylen kuntavaalitentti ohjelmassa. Hänen ja Marin puheet erosivat, kuin yö ja päivä toisistaan. Li on varmaankin perinyt isältään levollisesti kätketyssä hymyssä soljuvan puhetavan. Se ei ole hyökkäävää ja pinnisteltyä retoriikkaa eikä ulkoa opeteltua puhetapaa, vaan siinä on seitin ohutta hyvää tekevää sanojen hapuilua, mikä kääntyy sanojen muodostamisen loppukaarteessa melkein nauravaksi puheilmaisuksi. Tämä on hänelle hyve. Hänen kasvojensa ilme säilyy koko ajan rentona kehon kielen ollessa vapaana kahleistaan, kuin sanoen, tämä ei ole vaikeaa, minä vain puhun. Jos tenttaajat esittävät ristiriidan hänen aiempien puheidensa tai puolueohjelman välillä, hän ei juuri hetkahda, vaan selittää luontevasti, kuin puron virta eron johtuvan väärinkäsityksistä tai muuttuneista olosuhteista. Jos Andersson ei ole itsevarma, hän kuitenkin esiintyy itsevarmoin ottein. Ja se politiikassa riittää. Marin esiintyy itsevarmasti ja hänen puhetyylinsä vain vahvistaa s...

     Jos ei ole kritiikkiä, ei ole mielenkiintoa. Poliitikkoihin siis kohdistuu huomiota ja se he saavat medialta palstatilaa ja kansalta sapiskaa. Sen takia he ovat kehittäneet itselle retorisen kaavun, joka suojassa he puhuttelevat veronmaksajia, rakkaita alamaisiaan.      Katainen ei syyllistänyt finanssikriisistä kansaa vaan ulkopuolista maailmaa Sipilän laskiessa tuomion kätensä asiasta kansan päälle. Talouspuheet ovat metaforatasolla muutenkin uskonnollissävytteisiä. Sipilän ja Orpon lausunnot leikkauksista ja vyönkiristämisestä muistuttavat pelastuskeromusta, jonka osana Soinin veneveron tulemisen kaltaiset julistukset muistuttavat katselmuksen kohtaloa. Tämä lupauksen Soini myöhemmin vesitti mystisillä sanasekoitus loitsuillaan. Soinnin takinkääntötemppua ei hän saanut peitettyä, vaikka perustelujen julkistamisessa oli lähes papillien poljento. Sanni Grahn-Laasosen meni vielä pidemmälle hänen kirjoittaessa Paavalin tavoin paimenkirje...

     Kehityspolkuja on monenlaisia ja niin on myös kehitystä. Tämä tulee mieleen Sipilän tavassa johtaa ensi alkuun hallitusta johtoryhmänä samoissa työtiloissa, toki ministereiden lähimmät virkamiesavustajat käsivarren päässä. Tästä ideasta on loitonnettu kilometrien päähän, puoluetoreilla tapahtuviin huuteluihin puolien ja tosin.      970-luvulla Suomessa ihailtiin japanilaisten kykyä muodostaa hallitus pyöreän pöydän ääressä puhtaalta pöydältä ilman edellisen hallituksen ministeriöjaon painolastia.      Suomessa ketterän ja yhteen hiilen puhaltavan hallituksen muodostamistavasta vain haaveiltiin ennen Sipilää. Hän yritti sitä ilmeisen tosissaan hallituksensa alkumetreillä. Nyt jäljellä ei ole muuta kuin poliittista ja lapsellista kinastelua kuka kukin nokittaa etujen jakamisessa ja jakamatta jättämisessä äänestäjäkunnalleen. Päivähoitomaksun ruljanssiriihi kirkuu kansalle tätä puolueiden valtapoliittisista retoriikka...

      Suomen kurjuudesta ja näköalattomuudesta käyvät yllättävän kiivaina. Valtiopäivien avauskeskustelussa 9.2 Sipilä komensi kaikkia yrittämään, Sampo Terhoa saarnasi jopa yhteiskunnan ja hyvinvoinnin romahtamisesta ellei kurilinja jatku ja Vanhanen kuvaili ympäristömme rakoilevan. Presidentti Niinistö puhe naulasi Suomeen järkevän reaalista pakolaispolitiikkaa vain todellisissa vaikeuksissa kamppailevia auttavaksi.      Professori Markku Kangaspuro pohdiskelee eliitin puheista kumpuavaa kahta eri retorista näkökulmaa: a) Suomella ei ole enää varaa pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, b) Suomessa hyväksytään eriarvoisuuden kasvaminen. ( http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/171941-professori-suomi-hakusessa-hyvinvointivaltion-mureneminen-totta ).      Edellisen ajurina toimii valtion tulojen hiipuminen ja sitä kautta lisävelkaantuminen, jälkimmäisen ajurina on pakolaisvirran vauhdittama periaate ”kukin on vastuussa men...

     Päivän HS:ssä oli analyysi perussuomailaisten hallitustyöskentelystä. Sen mukaan perussuomalaisten apupuolueeksi liukumisen estämiskesi puolueen pitäisi repäistä kunnolla kannattajakuntaansa innostavalla tavalla.      Ehkä näin. Mutta puolueen tulevaisuuden kannalta suuri kohtalon kysymys on, mistä löytyy Vennamon ja Soinin typpinen puoluejohtaja kansanliikkeen kärkihahmoksi tulevaisuudessa. Ehkä hän on jo olemassa, mutta hahmon ei ole annettu saada huutaa sanojaan julkisuuteen.      50-luvulla pienviljelijät panivat pyhäaamuisin limodanivaatteet päälle ja menivät kioskille juomaan pilsneriä ja puhumaan hallituksen vääryyksistä. Sen ajan tunnelmat ja tunnot olivat sellaisia, että Veikko Vennamo oli näille kioskeilla istujille ja talon nurkkien pyhäsillä ruohikoilla makoileville pihapoliitikoille ainut toivo paremmasta. Vennamon retoriikka antoi toiveille aineellista kehikkoa ja habitus suunnan paremman tekijöistä. Soini on toim...

     Luonnollisesti Putin tuntee sivistyneenä ihmisenä Pyhän Viisauden Kirkon tarinan Kiovan Russista. Siihen kiteytyi ruhtinas Vladimirin aloittama työ vanhojen slaavilaisten pakanauskontojen korvaaminen ortodoksisuudella 1000-luvun alussa. Ruhtinas halusi muodostaa sinne toisen Bysantin.      Tästä on peräisin sanonta: Moskova on Venäjän sydän, Pietari sielu ja Kiova äiti.      Putinistinen länsiretoriikka ponnistaa tästä myytistä. Sitä tukee Putinin sukima ortodoksinen kirkko ja sen vahva vaikutusvalta Venäjän eri sosiaaliryhmiin laidasta laitaan.      Mitä todennäköisemmin Ukraina on Venäjän ja Yhdysvaltain välinen vaihtonappula. Jättämällä Venäjän Ukraina-projekti vain retorisen moittimisen tasolle Yhdysvallat saa Venäjältä jotain, esimerkiksi vapaita käsiä Irakissa, Iranissa tai Tyynen valtameren alueella.   Venäjän puolestaan saa vaikutusvaltaansa koko Ukrainan ja vapauksia Kiina-politiikassaan ...

Nyt tuli antoisa tieto vaaliehdokkaille. Oikein tiedemaailmasta. Ehdokkaiden on usein väitetty puhuvan siansaksa. Ministeri Niinistön lauserakenteet ovat olleet tv-kevennyksissä malliesimerkkeinä puppugeneraattorin moottori retoriikasta. Helsingin Yliopiston lehdessä 2014/2 Mikko Pelttarin jutussa Timo Turja esittää, kuinka muutaman kirjaan retoriikalla on ollut suora vaikutus politiikkaan: Pekka Kuusen Sosiaalipolitiikka oli esimerkkinä hyvinvointivaltiolle, Erik Allardtin  Yhteiskunnan rakenne integroi yhteiskuntaa ja edisti sallivuutta ja Risto Näätäsen Maantiekuolemat toi nopeusrajoitukset ja turvavyöt. Ihminen äänestä sitä tarinaa, johon eniten usko, väittää Turja. Niinpä seuraavien eduskuntavaalien voittaja on se, joka uskottavaimmin kertoo uusimpien kotimaisten bestsellerien maailmakuvat. Siis, ehdokkaat nyt lukemaan bestsellereitä!