Putinin siirtyessä sota-alueiden pommittamisesta mielestään nerokkaampaan keinoon siviilikohteiden murjomiseen, hän samalla muovaa omaa kohtaoloaan eläkläisdatšalla asumisesta pelokkaan pakolaissiirtolaisen värisevään haamun värjöttelyyn. Ei edes pääsihteeri Nikita Hrustsov, joka Stalingradin sotakomisarina ammututti kymmeniä tuhansia puolueen mukaan laiskasti sotineita arojen miehiä, ei menettänyt päätään 1950-luvun puhdistuksissa. Nyt on toisin. Vaikka ajat erilaiset, samat rahan ja vallanhimon riivaamat iänikuiset voimat ajavat polotrikit ja heidän satraappinsa pettävien bisneskilpien alle suojaan. Vaikka sota käydään vanhoin menetelmin raukkamaisella tykistöllä ja pelonsekaisilla panssareilla, modernin sodan kuva ja otokset näkyvät päivittäisillä näyttöruuduilla yötä päivää. Näiden vaikutukset tavalliseen kansaan ovat suuremmat kuin pommien kuopat. Ne muodostavat ihmisten sisimpään sytykkeitä aikapommeiksi, jotka kerran vielä räjähtävät oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Täs...

Katselin eilen illalla Jari Tervon vetämän Kylmän Sodan Suomi sarjan kokonaan. Kausi kesti jatkosodan rauhasta Gorbatshovin valtaan nousuun saakka, siis 1944 -1990. Kansakoululaisena 1940-1954 koin muiden luokkaverieni tapaan Neuvostoliiton etäisenä meistä jossain kaukana toimivana pahan järkäleenä. Eräiden luokkatoverieni vanhemmat pitivät Stalinia hyvänä ihmisenä, joka takasi ruoan riittävyyden itäisessä naapurimaassamme. Muutamat heitä säännöllisin väliajoin olivat muuttamassa Neuvostoliittoon, mutta lopulta päätyivät Karihaaran tehtaalle Kemiin lautojen taaplaajiksi. Tehdas avusti työläisiään omakotitalojensa rakentamisessa Karihaaraan. Käydessäni heillä äitini kanssa kylässä ihmettelin, miten hienoissa taloissa he asuivat. Vesi tuli ja meni ja huoneet olivat lämpimiä, mitä ne eivät suinkaan olleet vanhoissa maalaistaloissa, jossa rotat pitivät yöllisiä pitojaan. Ollessani armeijassa komppaniani hälytettiin toimintavalmiuteen Kuuban ohjuskriisin aikaan lokakuun lopulla 1962. ...