Ylen Sannikka ohjelmassa käsiteltiin valtion ja kirkon suhdetta. Keskustelijoina olivat piispa Teemu Laajasalo ja entinen ajatushautomolainen lätsä Lauri?. Istunnon kysymys kuului, pitäisikö valtio ja kirkko erottaa tosistaan. Laajasalo levitteli käsiään laajoilla kaarilla, kuin osoittaakseen, kuinka avuliaasti kirkko ottaa vastaan kaikki tulijat ja on valmis huolehtimaan jäsentensä elon menosta, kasteista ja hautajaisista. Laajasalo ei malttanut lopettaa tähän, vaan avasi porttiteorian, joka imaisee kasteessa lapsukaiset kirkon vahvaan helmaan. Lätsä oli sen verran harmissaan ja totesi piispalle, että jos käytät lätsä nimeä, niin sano kotsa. Piispa kalpeni hetkeksi luullen sanan tarkoittavan naisten pikkareita, mutta toipui kuitenkin jatkamaan. Laajasalon mielestä kirkko ei ole harmiton itseisarvo, vaan se seuraa lasta koulun penkiltä rippikoulun ja häämenojen kautta hautaan. - Vai harmiton veikko, joka verottaa 1,25 veroäyrin verran vuodessa, ärähti Lätsä. - Täytyyhän kirkon palvelij...

      Olemme Suomessa valta osin tottuneet luterilaiseen jumala-käsitykseen perustuvaan uskonnon opetukseen. Sillä on vuosisataiset perinteet. Se luo tuvallisuuden tunnetta ja tarjoaa uskonnollisiin tapoihimme kuuluvia palveluja, kuten kastamisen, vihkimisen, hautaamisen. Palveluista maksetaan kirkollisveroina.      Kristinuskolla ja monella muulla uskonnolla on saman kaltaiset moraali- ja etiikkasäännöt. On tunnettua, että eri puolella sodan rintamaa on veisattu samoja virsiä ennen taisteluja, katolilaisten ja protestanttien. Kristillinen uskonto onkin haarautunut kymmeniski eri variaatioiksi. Me kristityt olemme riitojemme jälkeen pitäneet tätä hyveenä ja merkkinä suvaitsevaisuudesta, rohkeimmat jo luovuuden ja keksinnöllisyyden  mahdollistajana. Niin me kristityt.      Kysyttäessä melkein  mistä tahansa asiasta, pitäisikö nykykäytäntöä muuttaa, valta osa vastaa ei. Nykyisyys on turvallista, muutosta pel...

Olemme Suomessa tottuneet luterilaiseen jumala-käsitykseen perustuvaan uskonnon opetukseen. Sillä on vuosisataiset perinteet. Se luo tuvallisuuden tunnetta ja tarjoaa uskonnollisiin tapoihimme kuuluvia palveluja, kuten kastamisen, vihkimisen, hautaamisen. Palveluista maksetaan kirkollisveroina. Kristinuskolla ja monella muulla uskonnolla on saman kaltaiset moraali- ja etiikkasäännöt. On tunnettua, että eri puolella sodan rintamaa on veisattu samoja virsiä ennen taisteluja, katolilaisten ja protestanttien. Kristillinen uskonto onkin haarautunut kymmeniski eri variaatioiksi. Me kristityt olemme riitojemme jälkeen pitäneet tätä hyveenä ja merkkinä suvaitsevaisuudesta, rohkeimmat jo luovuuden ja keksinnöllisyyden  mahdollistajana. Niin me kristityt. Kysyttäessä melkein  mistä tahansa asiasta, pitäisikö nykykäytäntöä muuttaa, valta osa vastaa ei. Nykyisyys on turvallista, muutosta pelätään. Uskonnon opetuksen muutoksen yhteydessä voisimme kysyä itseltämme, emmekö ole vielä riit...