Urpilainen kuulutti pari päivää sitten puheenjohtajien haastattelussa EU:lle teollisuuspoliittista ohjelmaa. Tämän hän varmaan itsekin tietää olevan vain kannattajilleen suunnattu mielikuva vailla mitään käytännön mahdollisuuksia. Jo sukupovi sitten on ymmärretty, kuinka ahneesti globalisaatio määrittää markkinat päivästä päivään. Tällöin ohjelmat ovat yhtä tyhjän kanssa. EU:lle on avain riittävästi tekemistä, jos se pystyy luomaan joten kuten siedettäviä edellytyksiä yritystoiminnalle. Lupa- ja sääntelyviidakko näyttää vain  tukahduttavan yritystoimintaa, esimerkiksi rikkidirektiivi. Päästökauppa on lähes täydellisesti epäonnistunut. Se on aiheuttanut vain kilpailukyvyn laskua. Riitainen ja epätasainen EU ei  saa aikaan edes raameja energiansa turvaamiseksi. Kansalliset edut jyräävät. Saksan on pakko linjata uudelleen energian turvaamisensa, sanoin Englannin ja Tanskan. Suomi on epäselvässä tilanteessa.  NL:n entiset läntiset  satelliittivaltiot roikkuvat energiassa...