Lähihistoria tuntee kimeä äänisen vailla karismaa olevan diktaattorin. Valtaannousu taistelussaan hän pestasi natsi Saksan luftwaffenin lentokoneet hyökkäämään Guernica kaupungin pääkadulle. Siviilejä kuoli noin 2000.   Hän oli vallassa 40 vuotta menehtyen luonnollisen kuolemaan. Tänä aikana hän surmautti satoja tuhansia kansalaisiaan, joiden ruumiita sukulaiset nyt etsiskelevät ympäri maata.   Vallassa pysymiseen hän käytti perinteisiä keinoja pitämällä lähellään hänelle uskollisia eliittiryhmiä. Tähän toimintatapaan kuuluu luonnollisena ja loogisena osana laajalle levittäytynyt salainen poliisi tai pikemminkin ilmiantajien joukko. Tämä joukko loi erittäin kammottavan ja avaamattoman ilmapiirin kansalaisten keskuuteen.  Väärin arvattu. Tämä henkilö ei ole Stalin vaan Espanjan Francisco Franco. Hänen perintöään leimaavat tänä päivänäkin francolaisuutta myötäilevät miljoonapäiset elitistiryhmät. Historia tuntee myös suuria johtajia, jotka olosuhteiden rauhoitututta astuvat...

Espanjan kieron Francon johdolla ei joutunut II maailmansodan taitelunäyttämöksi. Ei kuitenkaan kannata kadehtia maan kohtaloa, sillä se oli jo puoli vuosikymmentä aiemmin ennen natsi Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon joutunut sisällissodan raatelun kohteeksi. Tyranni Franco tapatti ilman oikeuden käyntiä 200000 kansalistan. Vainajat haudattiin sinne tänne maata, josta omaiset niitä vielä tänäänkin etsivät ja osin löytävät. Tässä piile vieläkin Espansan aikapommi. Murhien takana oli yksi sen ja neljästä diktaattorista. Mussolini, Stalin ja Hitler olivat Francon ”petikavereita” räyhäävien ja kauheiden sotien aloittajina. Mussolini ehti ensimmäisenä nousta roomalaista kättään etuviistoon alkaen tappaa omia kansalaisiaan jo 1920-luvulla. Hitlerinkin oli tässä vaiheessa Francolta oppia saaneena hyvässä vauhdissa rikkoen Versaillesin rauhansopimusta valmistaen Neuvostoliiton alueella lentokoneita käyttöönsä. Churchill tähän aikaan poltteli sikariaan konjakkia siemaillen. Kaukana oli paha...